keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Myös Viivi on lähtenyt leninkiostoksille...


Oih!




Visuaalinen namipussi osoitteessa:

Uusi kaveri



Tämän päiväisen köpsyttelylenkin päätteeksi
huomasin saaneeni uuden kaverin.
Sinkkuelämää katsellessa huomasin Eetu-etanan
katselevan samaa ohjelmaa verkkarini lahkeelta.
Eetu-etana oli vähän huonovointisen oloinen, joten päästin sen
takaisin pihanurmelle omiin hommiinsa ja lähdin itsekin omiini...

tiistai 26. toukokuuta 2009

Biisi soi päässä....


-Ohikiitävää-


Tuuli hiuksillaan
hiekkaa varpaissaan
silmin hehkuvin
tyttö naapurin,
öihin valkeisiin
kanssas kauniit niin
kesät kuljettiin


Enkä milloinkaan
tullut kertomaan
salaa iltaisin,
meistä haaveilin
Siitä kuinka jäät,
mun syliin kiihkeään
kun aamu hämärtää


Joskus vieläkin,
talviaamuisin
mietin missä meet
onko vastanneet
vuodet unelmiis
Minkälainen tie,
sulle annettiin


Niin kaikki ohikiitävää
Ikävä ja riemu
joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää,
kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää


Kuuman heinäkuun,
yössä hehkuen
sanoit pakahtuu,
mun sydän janoinen
pelätä ei saa,
jos tahtoo milloinkaan
onnen saavuttaa


Tyttö naapurin,
silmin palavin,
suuren maailmaan,
Käytkö vieläkin?
Kaikki aikanaan,
kun turha riisutaan
Saitko rakastaa?


Ohikiitävää
Ikävä ja riemu
joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää,
kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää.

Niin ohikiitävää
ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää
kun pihan poikki kuljet,
ja jäljet häviää.


Ohikiitävää
Ikävä ja riemu
joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää,
kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää

Ohikiitävää
Mitä toivot että jää




Tässä rallatuksessa saattaa kyllä olla oikea ajatuksen jyvänenkin...

On totta, että niin onni kuin surukin värähtää hetken ajassa. Pitäisi kaikkein kurjimmalla hetkellä nousta sängyssä makaavan kehon ulkopuolelle ja tarkastella asiaa laajemmalla perspektiivillä. Tässä kosmisessa huminassa ainakin pienet ja keskisuuretkin surut ovat vain värähdyksiä hetkessä.

Ja toisaalta tulisi olla ihanina ja ikimuistoisina hetkinä nöyrä ja muistaa että kaikki hauskuus loppuu aikanaan ja pian on lautasella taas makaronilaatikkoa, arkea. Pitäisi tarttua hetkeen. (ja ehkä oppia tykkäämään makaronilaatikosta)

Tässähän se elämä on, hetkessä. Pitäisi lähteä päivään "silmin palavin", sillä se päivä ja ne hetket, ikävä kyllä, eivät koskaan enää palaa. Lakata suorittamasta elämää ja olemista. Parhaita muistoja syntyy kun heittäytyy hetkeen ja lakkaa murehtimasta, aikatauluttamasta ja suorittamasta. Ja ennenkaikkea, ei saa pelätä jos tahtoo milloinkaan, onnen saavuttaa.

26.5. Minna, Vilma, Vilhelmiina, Miina, Mimmi, Vilhelmina


Osoitteessa
voi katsoa merkityksiä eri nimille.

Minnasta kerrotaan seuraavaa:
The meaning of the name Minna is Strong-willed Warrior
The origin of the name Minna is German

Minna: Lapsirakas, ison perheen äiti. Ihmistuntija, joka ymmärtää hyvin erilaisiakin ihmisiä.

Japaniksi Minna tarkoittaa "kaikki".

Minna on yleinen suomalainen naisen etunimi. Se on muunnettu nimestä Vilhelmiina. Vilhelmina-nimi on puolestaan germaanista alkuperää ja Wilhelmin sisarnimi. Nimessä esiintyvät sanat "wil" (tahto) ja "helm" (kypärä, suoja).
Vuoden 2009 toukokuuhun mennessä Väestörekisterikeskuksen mukaan 30 996 henkilöä on saanut etunimekseen Minna, joista yksi on mies.[1]

(Wikipedia)
Ortodoksisessa kalenterissa Minnan nimpparit on 10. syyskuuta.
Haluan toivottaa oikein hyvää nimpparia kaikille kaimoilleni!

maanantai 25. toukokuuta 2009

Moi. Olen Minna ja olen addikti.

On tullut aika katsoa tosiasioita silmiin. Kaikki alkoi oikeastaan siitä kun selkäsärky yltyi niin kovaksi, että se esti minulle niin rakkaan hölkkäilyharrastuksen. Oli pakko unohtaa juoksut ja alkaa kävelemään. Aluksi tein vaan pieniä, muutaman korttelin pituisia kävelylenkkejä muutamana päivänä viikossa.

Nykyään lämmin auringonpaiste ja vihertyvä luonto houkuttelevat ulos päivittäin. On pakko myöntää, että minusta on tullut lenkkareiden heavy user. Tottapuhuen voisin tessutella vaikka maailmanääriin. Ja jos ihan rehellinen olen, eilinen (kolmas) kävelylenkki meni jo vesisateessa...

Tarkalleenottaen tilanne on karannut käsistä. Aina tuntuu olevan hyvä aika kävelylle. Aamulla varhain ennen töihinlähtöä ilma on tuore ja raikas ja liikkeellä on virkeitä pappoja, jotka harmaissa ja beigeissä kävelytakeissaan ja hatuissaan hymyilevät edellä tepsuttavalle Magnukselle. Aamupäivällä vastaan tulee perhepäivähoitajia kiljahtelevine lapsikatraineen. Iltapäivällä aurinko alkaa paahtaa täysillä ja vilpoisat metsätaipaleet tuntuvat virkistäviltä. Erityisesti viikonloppuna kävelylenkit ovat mukavia, koska tessutteluun voi hyvällä omalla tunnolla tärvätä vaikka puoli päivää. Autuaallista on retkahtaa viileälle päiväpeitolle kolmen (!) tunnin kävelylenkin jälkeen ja huokaista syvään.

Palkitsevaa on piirtää kaupunkikarttaan kynällä reitti, joka tuli käveltyä. Pian karttaan muodostuu kukkanen kun jokainen lenkki muodostaa erilaisen terälehden. Parhaat pitkät lenkit syntyy, kun vähän eksyy... :)

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Sohvat


ShOp sHoP vol. 3

Puuh. OK. Myönnettäköön, että leninkien shoppailureissulla alkoi niinsanotusti mopo hieman keulimaan... Joo, tämä on siis kolmas ihananainen mekko jonka löysin eilen. Sininen sävy on juuri täydellisen oikea, mekkoa voi käyttää töissä ja juhlissa, eikä hintakaan hiponut taivasta. Tämä mekko pääsee koeajolle jo ensiviikonloppuna ystävän valmistujaisjuhlissa.

ShOp sHoP vol. 2


Leninkishoppailureissu ei ollut turhanpäiväinen sillä uuteen kotiin pääsi myös tämä ihanainen satiinimekko. Sävy on nätti, savunharmaa. Olkaimissa on hauskat soljet ja miehustassa taskut. Mekon tekee juhlavaksi edustan pitsit ja paljetit. Kempäties tätä mekkoa voisi koeajeluttaa vaikkapa sataman terassilaivoilla...
Tuosta naulakosta piti vielä sanoa sellaista, että se on aito hirven pää. Eräs ystäväni on itse kaatanut hirven ja lahjoitti trofeen minulle. Olen maalannut sen kauttaaltaan mattamustalla maalilla ja liimannyt sen otsaan 20 kimaltavaa Swarovski-kristallia. Arvaan, että ystäväni mielestä olen turmellut/raiskannut/pilannut kallisarvoisen aarteen. Ja jos näin on, toivon Jani, ettet nylje minua ainakaan elävänä kun seuraavan kerran kohtaamme. Mielstäni hirvenpäästä tuli tosi hieno naulakko ja pidän sitä yhtenä asuntoni kauneimmista ja tärkeimmistä tavaroista.

sHoP ShOp




Kesäjuhlia on alkanut ilmaantua kalenteriin ja niipä päätin lähteä leninkikaupoille.
Olen ikionnellinen löydettyäni tämän ihanaisen mekon. Väri on täydellinen ja koko juuri sopiva. Kahden viikon päästä jammaillaan kesän ensimmäiset häät kuuleman mukaan jazzin tahdissa. Sujahdus mekkoon, sampanjat hääparin kunniaksi ja sitten ei auta muuta kuin toivoa etten juutu koroistani kiinni pihanurmeen...


Rakkautta ensisilmäyksellä!








Aamuisin seison kylpyhuoneessani
ja katson peiliin.
Vetoavasti.
Ei mitään uutta. Ei yhtenäkään päivänä.

Tänään tuskastuinja painoin pääni nöyrästi alas.
Ja silloin
Löysin kymmenen varvasta.
Kymmenen hurmaavaa varvasta.
Solakkaa varvasta. Erikoista varvasta.

Ja äkisti käsitin, että kyllä kannattaa elää
kun on näin hurmaavat varpaat.

- Lassi Sinkkonen -
Ja tänään saan sujauttaa ihanat varpaani näihin hurmaaviin kenkiin, jotka löysin kaupungilta. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Olimme kerran ystävättäreni kanssa laivaristeilyllä ja hän löysi taxfreestä itselleen ihanan kaulakorun. Aarretta esitellessään hänen miehensä sitten kysyi korun hintaa ja ystäväni vastasi riemullisesti korun maksaneen -50%!
Ajatella, nämäkin kengät maksoivat -20%...

Magnus


Tässä poseeraa ystäväni Magnus. Magnus on luotettava kaveri, joka ei kerro salaisuuksia eteenpäin. Manu jaksaa aina kuunnella murheet ja muutkin jutut. Jos sunnuntaina haluaa nukkua hävyttömän myöhään, saa Magnuksesta seuraa. Olimme tänään sunnuntaikävelyllä ja saimme niskaamme virkistävän sadekuuron...

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Tulkoon valkeus


Mielikuvia
Monessa kulttuurissa, kuten länsimaat, Kiina, Korea, Meksiko valkoisuus on puhtauden, viattomuuden ja neitsyyden symboli. Viattomuuden symboliikka ulottuu antiikin tarustoihin: ylijumala Zeus valitsi itselleen valkoisen puhtauden ja kauneuden symbolin, joutsenen hahmon lähestyessään Ledaa. Maitoa on pidetty puhtaana juomana. Se on jopa symbolisoinut 'jumalten ruokaa' - ehkä myös siksi, että se on vastasyntyneen ensimmäinen ruoka.
Valkoinen lippu on antautumisen ja valkoinen kyyhkynen rauhan merkki.
Vanhalla ajalla valkoinen oli vaatteissa hyvin harvinainen väri, joka liitettiin parhaimpiin asusteisiin.
Valkoinen on kevyt. Eräissä testeissä psykologit totesivat, että ihmisen on vaikeampi nostaa mustia laatikoita kuin valkoisia laatikoita, vaikka mustat olisivatkin valkoisia kevyempiä.


tiistai 19. toukokuuta 2009

Menneen maailman lumo




Olen ostanut nämä pellavaiset lautasliinat Wanhassa Pappilassa pidetyiltä antiikkimessuilta. On mukavaa miettiä millaisia tarinoita on puhuttu niissä juhlapöydissä joita nämä liinat ovat koristaneet. Lautasliinat voivat olla peruja kartanosta jonka loistokkaista, herkkuja notkuneista juhlakattauksista torppari on töidensä lomassa voinut vain uneksia...

Pyykkipäivä

perjantai 8. toukokuuta 2009

Paperikukkia







Tein kartongista stanssatuista kukkasista ja puuhelmistä kaulakorun.


Rintakoru


Tänään tein pullalautasen kokoisen rintakorun. Olen nähnyt suuria rintakoruja Tukka auki-ohjelmassa Annaa näytelleellä Miina Maasolalla ja Maria! ohjelman Maria Veitolalla. Ihastuin suuriin kukkiin kovasti ja halusin tehdä oman versioni.
Pohjana olen käyttänyt suurta silkkikukkaa, joita myydään vaate- ja asusteliikkeissä. Kukan keskelle tein helmistä rintakorupohjaan "ommellen" koristeen. Lisäksi liimasin kukkaan kaksi lintua.
Söpöä! Eikö?

torstai 7. toukokuuta 2009

Ihanainen FLOW

Kevät on tullut korusuunnittelija työpöydällekin!
Katukuvaan ilmestyneet mekot ja jäätelökioskit, puihin ilmestyneet lehdet ja vappupiknik aiheuttivat tarpeen pakata suuret, kiiltävät, tummat ja metalliset helmet säilöön ensitalvea varten.
Aivan lähipiirissä ei ole kesähäitä tiedossa, mutta kaverin kaverin hääkutsu kirvoitti minut hempeilytuulelle ja eilen syntyi kaksi rannekorua morsiamelle.





Ensin syntyi aidoista makeanveden helmistä tällainen hempeä ja lempeä rannekoru aivan uudella tekniikalla, joka luvallasanoen on erittäin työläs. Toisaalta vaiva oli mielestäni näkemisen arvoinen!
Wikipedia kertoo lyhyesti Flow-kokemuksesta seuraavaa:
"Flow on psykologi Mihály Csíkszentmihályin luoma käsite, joka kuvaa yksilön syventymistä tehtävään. Flow-tilassa syventyminen on niin täydellistä, että tietoisuus tehtävän ulkopuolisista asioista katoaa ja tehtävän suoritus etenee omalla painollaan kuin "virta". Sen vastakohtaa Csíkszentmihályi kutsuu psyykkiseksi entropiaksi (ks. jäljempänä).
Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan. Flow lisää psyyken sisäistä vahvuutta ja kompleksisuutta ihmisen saadessa todellisuuskuvansa järjestykseen ja hallintaan. Optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut ko. aktiviteettiin. Csikszentmihalyi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään."
Tämä on mielestäni mielenkiintoinen aihe erityisesti siksi, että se antaa jotakuinkin järkevän selityksen tällaiselle, harjoittamalleni toiminnalle. Se seikka, että saatan istua toimistossani 7 tuntia putkeen tehden koruja ja huomata, että olen kolme viimeistä tuntia istunut aika huonossa asennossa potien kovaa pissahätää, saattaisi ilman tähän teoriaan tutustumista vaikuttaa hulluudelta tai vähintääkin omituiselta käyttäytymiseltä.
On siis lohduttavaa todeta että ajantajun katoamiselle, intohimolleni värejä, muotoja, pintoja ja niiden yhdistelmiä kohtaan on nimi. Ja toisaalta tämä teoria selittää myös sen miksi Kiljusten herrasväki joutui velkasaneeraukseen ainaisen askarteluharrastuksensa takia.





Toinen koruista on hieman modernilinjaisempi ja selkeämpi. Hämmästyttävää kuinka samalla tekniikalla, helmiä vaihtaen syntyy aivan erilainen koru.
Kolmas koru jäi eilen kesken ja se olisi tarkoitus saada pian valmiiksi. Täytynee syödä hyvin ja käydä pissalla, ennenkuin ryhtyy toimeen :)

Äitienpäivälahja


Ajattelin, että niin lapsena kuin nykyäänkin, äitienpäivänä eniten ilahduttaisi omatekemä lahja. Äiti on aiemmin pitänyt maaväreistä, kuten terrasta, oliivista ja ruskean eri sävyistä. Nyttemmin olen huomannut mieltymysten liikehdintää kirkkaampien sävyjen, kuten sinisten suuntaan: denimiä ja turkoosia.
Äitienpäiväkoruun punoin siis jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain sinistä... Vanhaa värimieltymystä edustaa pienet oranssit helmet turkoosissa korussa. Olen tehnyt sen kahteen vaijeriin ja erikoista siinä on se, että lukko tuodaan korun etupuolelle ja koristellaan. Lukossa roikkuu suuri turkoosi foliolasisydän. Tiedätte kyllä miksi.
Hyvää äitienpäivää!

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Voi jestas!

Sain eilen kännykkääni tekstarin ystävättäreltäni:

"Ootko nähny lehessä uutisen,
että Suomessa on löyvetty sikainfluenssua vanahoista emakoista,
niin elä huolestu,
mie oon kunnossa!
Mutta jos lukkoo,
että sitä on löyvetty seksikkäistä kinkuista,
sitä myö ollaan likat kusessa! "

Citymaasturi leipoo


Hmmmm...

Ompas nälkä! Sitähän vois leipoa jotakin.

Leivotaan piirakkaa! Mutta voi surkeus, pakastelokerossa ollut pakastetaikina onkin tullut käytettyä jo aiemmin. Onneksi on netti, niin nälkäinen citymaasturikin saa piirakkaa. Taikinaohje löytyi vaivatta osoitteesta:


Tämän löydettyäni ja testattuani ihmettelen mihin pakastetaikinoita oikeastaan lopulta tarvitaan? Tämä on yksi lempiohjeistani siksi, että ohje kuuluu:
sekoita aineet ja laita taikina vuokaan.

No, mitäs täällä kaapissa on?

parsakaalia
kanaa
vuohenjuustoa
tomaatteja

Teen siis parsakaali-kana-vuohenjuusto-tomaatti-piirakkaa.
Harmi ettei valmis piirakka kerinnyt kuviin.... :)