keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Huh huh

Lisärauta auttoi.
Enää ei ole uuvelo ja innostumaton olo.
Täällä on taas arkinormaali koruhyperventilointi päällä eli
asiat ovat palanneet normaaleihin uomiinsa. :)

Tässä uusinta uutta: korviksia.
Jos ihan rehellinen olen, parissa päivässä niitä on tullut noin 80 paria,
mutta tässä kuvia muutamista.
Mustavalkoista ja iloisiä värejäkin.










Luova työ

Luovaksi tuleminen - kotikasvatus

Meillä kotona on aina askarreltu ja tehty käsitöitä. Meillä oli saumuri, ompelukone, jiirisaha, posliinimaalaus-, hopean työstö-, mosaiikki-, kankaan värjäys ja painantavälineet.

Muistan lapsuudesta syksyiset lankojenvärjäyksen pihanuotiolla. Pihassa kasvaneiden lampaiden itse keritty villa oli tullut lankoina takaisin. Alakerrassa odottivat kangaspuut.

Muistan myös silkkimaalausviikonloput, jolloin ruuanlaitto oli toissijaista. Välipalaa otti kuka malttoi sen verran, että jaksoi taas silkkimaalata.

Yhtään valmista työtä en muista. Uskon silti saaneeni ensiluokkaista ”taiteen perusopetusta”. Työn valmiiksi saaminen, tulos, ei ollut tärkeää. Valmista työtä ei arvosteltu, arvioitu. Epäonnistuminen oli sallittua, jopa hauskaa. Tehdessä käytiin keskusteluja, syvällisiä tai ei mutta aikuinen oli läsnä ja kuunteli. Uskon näiden varhaisten puuhahetkien vaikuttaneen ammatinvalintaani. Uskon myös, että käsityöperinne säilyy kasvattajiltamme siirtyvissä arvoissa ja asenteissa, tavalla tai toisella.

Luovana oleminen - Luovuus ja sen kanavoituminen

Yrittäjäurani alussa uskoin vakaasti että kannattaa keskittyä vain yhteen asiaan ja pätevöityä siinä, kuten yhteiskuntatieteen opettajanikin oli kehottanut.

Myöhemmin minusta kuitenkin alkoi tuntua, että haluaisin kokeilla muitakin materiaaleja kuin tekstiiliä, johon olin saanut koulutuksen. Korut kiinnostivat ensin harrastuksena. Tutkin aihetta ja vietin netin arkistoissa valovuosia. Tietoa kerättyäni aloin tehdä kokeiluja.

Nyt kolme vuotta myöhemmin ajattelen toisella tavalla. Uskon että ei ole merkitystä sillä, millä tavalla luova ihminen itseään ilmaisee. Ei ole epäammattimaista jos tekstiiliartesaani haluaakin valokuvata, tehdä koruja ja sisustaa koteja. Tähän vaaditaan kaikkia niitä ominaisuuksia joita listaan tässä kirjoituksessa edempänä, ennen kaikkea työtä, työtä, työtä. Olen lempeästi alkanut kutsumaan itseäni designeriksi, joka sallii eri alojen ja tekniikoiden sekoittamisen säilyttäen ammatillisuuden leiman.

Luovana pysyminen – Elinkeino ja elämäntapa

Wikipedia määrittelee luovan ihmisen ominaisuuksia: ”elämän tarjoamien mahdollisuuksien maksimointi, joustavuus ja ennakkoluulottomuus, vapauden etsiminen, riskinottokyky, rajojen rikkominen, toiminta ja kokeilu, vastuullisuus, itsekuri, reflektio eli oman toiminnan pohtiminen, suhteellisen korkea älykkyys, omaperäisyys, ilmaisukyky, verbaalinen sujuvuus, hyvä mielikuvitus, estetiikan taju, kykyä ajatella vertauskuvin, joustavuus päätöksenteossa, itsenäinen arvostelukyky, kykyä käsitellä uusia asioita ja taito löytää järjestys kaaoksesta”

On hämmästyttävää lukea lista uudelleen pohtien millaisia ominaisuuksia vaaditaan menestykseen aikovalta yrittäjältä.


Käsityöperinteen puolesta,

Minna Saukko

Designer

Minna DESIGN

perjantai 10. syyskuuta 2010

Omppupiirakka


Sain naapurin tädiltä omenoita ja päätin leipaista omenapiirakkaa evääksi. Piirakan tultua uunista lähdimme Helsinkiin ilotulituksia katsomaan. Huomasin viimetingassa että meiltä on kaneli loppunut, mutta en antanut sen häiritä menoa. Laitoin piirakan päälle ennen uuniin menoa aprikoori-omena-kanelihilloketta makua antamaan. Piirakka maistui hyvin kylmän maidon kanssa.


Tein piirakan Hellapoliisin ohjeella:

Omenapiirakkaa pellillinen
4 munaa
3 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa
1 dl ruokaöljyä TAI saman verran (=100 g) margariinia tai voita sulatettuna
omenoita viipaleina
sokeria
kanelia

Säädä uuni 225 asteeseen.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, jonka jälkeen maito ja öljy.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin, nosta päälle omenaviipaleita (kotimaiset omenat voi leikata kuorineen, siemenkota poistettuna), ripottele pinnalle sokeria ja kanelia.

Paista uunin keskitasolla n. 15 minuuttia.

Tarjoa halutessasi lisäksi vaniljajäätelöä, vaniljakastiketta tai -vaahtoa.

torstai 9. syyskuuta 2010

Sienisalaatti



Kävimme metsäretkellä. Vaikka saalis vaikutti niukanlaiselta, tein eilen iltapalaksi sienisalaattia. Tänään teen päiväruuaksi sieni-jauhelihakastiketta ja aineksia jää myös iltapalapitsan täytteeksi. Ei siis hullummin sittenkään.

Sienisalaattia tarjottiin eilen pinaattilettujen ja loimulohen kaverina. Salaatti on helppo valmistaa.

Pilkoin sienten sekaan sipulia. Pilkotut ainekset sekoitin ranskankermaan, mutta myös smetanaa voi käyttää. Kyytiin vielä sokeria himppusen ja pikkuloraus etikkaa. Suola tulee sienistä. MMMMmm.

Jostakin ohjeesta luin että omenaa voi kuutioida halutessaan myös mukaan. Toisten mielestä raikastaa, toisten mielestä peittää sienten makua...

maanantai 6. syyskuuta 2010

Välipala on ihmiselle tärkeä pala

Mitä kummaa? Taas ruokajuttuja? Koettakaa ymmärtää. Olemme nimittäin saaneet uuden, mustan, rakkaan avokeittiön remontin vihdoin (melkein) valmiiksi ja olen siitä kovin innostunut. Keittiö on todella tämän asunnon sydän. Se on konkreettisesti keskellä koko asuntoa ja avoin suurine saarekkeineen. Lupaan laittaa kuvia heti kun muovit ovista ja työtasoista on poistettu ja loputkin pistorasiat paikoillaan. :)

Tein välipalaksi mustikkasmoothieta uudella blenderillä. Smoothie on hyvä vaihtoehto niille jotka kaipaavat nopeaa ja terveellistä välipalaa. Itse en ole suuremmin sämpylätyyppi. Syön kuituni mieluummin puurona ja Allbran-murojen muodossa. En koe suurta intohimoa kurku-tomaatti-salaattia kohtaan, vaan syön mieluummin hedelmiä. Myös smoothie on mun juttu!

Tämän päivän smoothieen tuli persikkaa, mansikkaa, mustikkaa, banaanijugurttia ja maitoa. Mukaan olisi voinut lisätä sokeria, mutta se unohtui, eikä haitannut yhtään sillä säilykepersikat ovat niin makeita.





Vielä loppupapatus: Tyhmää on hankkia itselleen nestehukka juomalla liikaa kahvia päivän mittaan. Kahvi on diureetti, joka poistaa elimistöstä sen tarvitsemaa nestettä. Nestehukka aiheuttaa iltapäiväväsymystä, jolloin moni keittää KAHVIT. Empiiristen tutkimusteni mukaan ihminen ei tarvitse kahvia pysyäkseen elossa. (Minä, vannoutunut espressokissa en olisi ikinä uskonut sanovani tätä.) Mutta suosittelen kaikkien kokeilemaan uusia teelaatuja.
Tämän lisäksi unohdetaan haukata päivänmittaan hedelmää ja viljatuotteita. Ja valitaan välipalaksi hikinen pulla tai viineri kahvion lasin takaa.
Näin meillä onkin ainekset valmiina päivän viimeiseen palaveriin, jossa pöydän ympärillä nuokkuu väsyneitä ja nälkäisiä pikkutakkeja pahanhajuisine hengityksineen! AAaaarrgghhh!

Risotto

Tein eilen risottoa. Aiemmin olen tehnyt risottoa väärin keittämällä riisiä ja lisäämällä riisiin herne-maissi-paprikasekoituksen ja vaikkapa kanaa. Nyt opiskelin miten oikea risotto valmistuu. Homma aloitetaan kuullottamalla riisiä oliiviöljyssä ja lisäämällä pikkuhiljaa joukkoon kanalientä ja valkoviiniä sekä lopuksi kermaa.



Eiliseen risottoon laitoin myös sokeriherneen liskoja ja kanaa. Liskot pöyräytin pannulla sienten ja sipulin kanssa.



Ostin risottoa varten grillatun kanan. Kanan roippeista sain keitettyä maistuvan liemen riiseille. Lientä tuli vahingossa juuri sopiva määrä. :) Kanasta riitti kunnon annos Maguskoiralle ja vielä toiseenkin ruokaan. Siitä voisi tehdä vaikka kanapastaa. Kana oli hyvä ostos, sillä hintaakaan ei ollut kuin viitisen euroa.






Lopuksi vielä kaunis kattaus ja kaikki nälkäiset autonpesijät ja pikkukoirat pihalta "SYÖMÄÄN!"

Home made sushi

Heipä hei pitkästä aikaa.
Kesän aikana on tapahtunut yhtä ja toista, suurta ja pientä, joka on aiheuttanut blogipaussin. Nyt on aika palata arkeen ja rakkaiden harrastusten pariin. Loma ja juhlat ovat kiva juttu, mutta onnen ydin löytyy minulla arjesta. Ei niinkään työn, Prisman ja sängyn muodostamasta Permudan kolmiosta vaan juuri niistä helmihetkistä jotka ovat jotain muuta kuin edellämainittua arkea.

Tässä yksi hyvä esimerkki. Olen tehnyt ensimmäistä kertaa elämässäni sushia kotona. Löysin Valintatalosta(!) sushi-kit laatikon, joka sisälsi kaikki ne tarvikkeet, joita kotona valmistettavaan sushiin tarvitaan: levälehdykät, oikea määrä oikeanlaista riisiä, bambumaton rullaamista varten, mausteet riisille ja valmiille susheille sekä tikut syömiseen. Sushien sisään laitoin lohta ja kurkkua. Muutamaan laitoin myös surimitikkuja kokeeksi. Päälle laitoin mätiä.

Sushin tekeminen on yllättävän helppoa.