keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Kun tehoa on liikaa...

Tänään aamupalalla kuulin mm. että joulupukki saattoikin tänävuonna olla tonttu, koska se oli niin laiha. Isi ja äiti-sanoissa on molemmissa yhtämonta eri kirjainta, katsokaas kun äidissä on kaksi samaa, sekä sen että James Bond ei kuole, vaikka häntä ammutaan siitä syystä, että se syö niin paljon persiljaa...


Muutaman päivän lomailu on saanut minussa aikaan sen, energiaa on jäänyt käyttämättä. Eilinen on hyvä esimerkki siitä:

Aamulla, puolisen tuntia makoiltuani silmät auki sängyssä, en enää jaksanut odottaa että herätyskello alkaisi soida. Siispä ylös ja vaatehuoneeseen, eikä suinkaan työvaatteita valitsemaan vaan kerrastoa ja juoksuhousua niskaan. Klo 7.00 oltiin Magnuksen kanssa siis jo menossa. Magnus ei ollut ihan samoilla fiiliksillä liikenteessä ja kyyhötti aluksi puskan juurella ja saatoin nähdä ajatuskuplan jossa lukee "WHAT??" Pian Mankku kuitenkin pääsi vauhtiin.
Töissä tein normaalit 2,5 työpäivää ja keksin samalla, että haen kummitytön yökylään.
Ruuaksi teimme tajuttoman maukasta paellaa. Helppoa ja hyvää.
Ohje menee näin:

Vinkkinä alkuun

1) varaa iso kasari, ruokaa tulee paljon
2) pilko kaikki ainekset oikeasti valmiiksi ennen aloittamista

1 sipuli
1 purjo
2-3 valkosipulinkynttä
1 paprika
2 rkl öljyä
1 1/2 dl pitkäjyväistä riisiä
1/2 dl tomaattipyreetä
1 tl currya
1/2 tl mustapippuria
4 dl vettä
2 rkl kalafondia
1 pkt (400 g) lohta annospaloina tai puna-ahventa
1 ps (200 g) herneitä (pakaste)
1 ps (180 g) katkarapuja (pakaste)
1 tlk (250 g) simpukoita

Koristeluun:1 sitruuna persiljaa

1. Leikkaa kuorittu, halkaistu sipuli viipaleiksi ja hienonna halkaistu, huuhdottu purjo. Hienonna myös valkosipulinkynnet. Suikaloi paprika.
2. Kiehauta paistokasarissa tilkassa öljyä sipulit. Sekoita joukkoon riisi. Anna sen kuullottua läpikuultavaksi.
3. Mausta seos valkosipulilla, tomaattipyreellä, currylla ja pippurilla. Kaada päälle vesi ja lisää fondi. Hauduta paellaa kannen alla noin 10 minuuttia. Leikkaa vähän sulaneet kalapalat neljään osaan ja lisää ne sekä paprikat paistokasariin. Hauduta vielä noin 10 minuuttia.
4. Lisää aivan lopuksi herneet, katkaravut ja valutetut simpukat. Sekoita varovasti, kuumenna ja tarkista maku.
Koristele sitruunanlohkoilla ja persiljalla. Tarjoa salaatin ja vaalean leivän kanssa.

Illalla vielä toinen lenkki ja sauna. Voi jos kaikkina päivinä olisi käytössä edes puolet tästä energiamäärästä... :)

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Jää..




Puuhailin kesällä tällaisia jääpaloja. Keräsin koristeeksi ruusun nuppuja pihasta.
Nyt vain odotellaan täydellistä tyttöjeniltaa, jonka täydelliseen mansikkasampanjabooliin näitä voisi käyttää.

lauantai 27. joulukuuta 2008

Viisaat kädet

Harjoittelin novellireseptin käyttöä muokkaamalla alempana olevan "viisaat kädet" tekstin kaavaan sopivaksi.

Puikot helisevät kepeää sävelmäänsä, kun sormet juoksuttavat lankaa tottunein ottein, lempeästi pakottaen.
Lapasia kutovat kädet ovat nähneet jo kaiken, mutta unohtaneet paljon.
- Lepäisit välillä, kahvi on jo tippunut, sanon.
- Matkasta tulee pitkä. Isä ja äiti odottavat jo, hän vastaa pysäyttäen puikot vain tehostaakseen sanomaansa.
Paksuja kultasormuksia on mahdotonta ottaa pois, eikä siihen ole tarvettakaan, vaikka liitto laskettiin haudanlepoon jo viisi vuotta sitten.
Niissä käsissä on paksut nivelet, sormet ovat lyhyet ja ryppyiset. Iho on kämmenselässä ohutta kuin paperi ja siinä on pisaman näköisiä pilkkuja.

Juttuja

Löysin "Sun äitis" blogista oivallisen reseptin pienen novelli kirjoittamiseen. Se menee näin:

1. Maisemakuvaus
2. Joku tekee jotakin
3. Joku sanoo jotakin
4. Joku sanoo jotakin
5. Yllättävä käänne
6. Joku tekee jotakin
7. Maisemakuvaus

Resepti vähentää vilkkuvan kursorin tuijotusaikaa, mutta paineita kirjoittamisen aloittamiseen aiheuttaa tämä viiltävän nerokas esimerkki reseptin käyttämisestä.

Seitsemän virkkeen novelli
Marraskuisena yönä meri on pimeä Kaivopuiston rannassa, mitä nyt Harmaja hissuksiin välkyttää etäällä. Liisa kääntää Datsunin kävelytielle ja takapenkillä käsi tavoittelee rintaa.
- Sulla on kauniit kädet, äidin kädet, se sanoo ja puristaa rintaani.
- Toista kans, vastaan.
Toukokuussa se kosii.
Istun venetrailerilla ja nyökkään. Vajan ovesta näkyy hiekkapiha ja vanhoja autonrenkaita.


Arvelin, että maasta se pienikin ponnistaa ja rohkea rokan syö vaimitensenytmeni.

Lasin läpi katsottuna maisema on musta, vain pienet siniset valot kiitotien molemmin puolin osoittavat tien taivaalle. Katselen kuinka turbiinit ampuvat sankareita matkaan.
-Se tais olla viimeinen kuulutus. Nyt on lähdettävä, hän sanoo ja nousee tuolista.
-Viimeinen kuulutus, huokaan.
Otan matkalaukkuni ja kävelen etuovesta ulos autolle.
Liikenteen valomeri puuroutuu märissä silmissä kun ajan takaisin paikkaan, jota kodiksi kutsuttiin.

Nyt kaikki testaamaan.
-Ei kirjoittaminen ole sen raskaampaa kuin ojan kaivaminenkaan, virnisti äidinkielenopettajani aikanaan.


"Sun äitis" blogiin tästä.
http://sunaitis.blogsome.com/2006/02/27/seitseman-virkkeen-novelli/

Graziosi!







Nämä ihanat vaatteet ovat NoaNoan.

torstai 25. joulukuuta 2008

joulupukki




Odotus. Se tuntuu sähköisenä nipistelynä ihan sormenpäissä asti. Se saa pienet jalat tepsuttamaan lakkaamatta.
Mutta lopulta puheensorina taukoaa kun ikkunaruutuun koputetaan. Pienet jalat pysähtyvät, lelu kirpoaa kädestä ja silmät ahmivat sekunteja.
Isä raottaa sälekaihdinta js sieltä kurkistaa joulupukki. Punainen nuttu, lumivalkea parta, silmälasit, kumara ryhti, ilmielävä joulupukki!

maanantai 22. joulukuuta 2008

Tuoksukokemus

Olen "tuoksuihminen". Aistin asioita voimakkaasti tuoksuina. Muistan lapsuuden mummolasta tuoksun. Se oli aistittavissa voimakkaana vintin rapussa, jossa oli sormipaneeli seinissä ja räsymatto maalattujen rappujen peittona. Kaikkein voimakkan mummolan tuoksu oli kuitenkin pihasaunan pukuhuoneessa, jossa niinikään oli tummunut sormipaneeli, penkki, mummon ohueksi ja pehmeäksi kulunut saunatakki ja uuni.
Tihkusateen kostuttama nahkatakki tuoksuu seikkailulta. Lentokentällä on odotuksen ja lähdön tuoksu. En usko, että tuoksukokemuksessa on kyse mistään sen juhlavammasta asiasta kuin esimerkiksi liikemuistissa.
Tänään olen valmistellut tryffelimassan huomista varten valmiiksi. Keksimäni reseptin mukaan kanelitankoja ja kaardemummaa kiehautetaan ja sitten haudutetaan kermassa. Tumma suklaa sulatetaan ja aineet sekoitetaan. Mukaan tulee myös voita ja mansikkalikööriä. Kun massa on odotellut viileässä huomiseen, pyöritellään mukaan kuivattuja mansikoita. Lopuksi tryffelit pyöräytetään tomusokerissa.
Lämmin massa, jossa kanelia, kaardemummaa, tummaa suklaata ja mansikkaa todella voiteli minua. Siinä oli joulu. Tupperin punaisessa kipossa.

Joulukoristeista


Minua on jo pitkään pohdituttanut ruman koristeen problematiikka. Olen kiinostunut aiheesta siinä määrin, että se oli jopa yhden esseeni aihe osana kulttuurihistorian opintojani.
Yhtäkaikki, koriste-esine on siis esine, jolla ei ole sen kummempaa funktiota kuin koristaa, olla kaunis. Poissuljetaan siis esineet, joilla on jokin kulttuurihistoriallinen merkitys kuten muotokuvat ja veistokset. Pokaalit ja mitalit kuuluvat usein kodin koriste-esineistöön, mutta niillä on vähintäänkin tunnearvoa ja ne ovat merkkinä jostakin mitattavasta suorituksesta. Poissuljetaan maljakot ja vaasit, koska niiden funktionaalisuus on kiistaton...
Rumia koristeita myydään marketeissa, askartelukaupoissa, lahjatavaraliikkeissa ja tilpehöörikaupoissa. Mikäli kyseisen esineen ainoa funktio on koristaa on mielestäni käsittämätöntä, että näitä esineitä todellakin myydään. Miksi kuluttaja haluaa vaihtaa rahan esineeseen, joka ei toteuta sen ainoaa tehtävää, koristaa? Mihin tämä perustuu?
Ymmärrän sen että kauneus on subjektiivinen kokemus jota määrittävät monet seikat, mutta siitä huolimatta olen pakahtuakseni äimänä.
Asunnossani on mäntyportaat. Olen ammatiltani sisustussuunnittelija, enkä ole vielä kertaakaan, joskin lyhyen mutta sitäkin tiiviimmän työhistoriani aikana tavannut yhtään ihmistä, jonka mielestä mäntyportaat olisivat erityisen hienot. Itse inhoan niitä. Mihin perustuu se seikka, että asunnoissa, joissa vierailen on lähes järjestäen mäntyportaat?
On siis oletettavaa, että on olemassa jokin kollektiivinen kauneuskäsitys joka ei ripustaudu aiempiin kokemuksiin, perimään, perintöön. Jokin yleinen mittari, joka määrittää mäntyportaiden oleva kamalia.
Mitä ihmettä tälle oletetulle käsitykselle kauneudesta tapahtuu marketin hyllyjen välissä seisovan toppatakin ja myssyn sisällä kun pukkikynttilä, glitterihuurrettu posliinienkeli tai muovinen ledvalotulppaanikimppu nostetaan ostoskärryyn?
"Täähän on kiva."

Joululahjoja












Tänä jouluna olen paketoinut joululahjat ruskeaan postipaperiin ja sanomalehteen.
Sanomalehden nappasin mukaani hotellin aamiaiselta Milanosta.
Lahjapaketit viimeistelin hopean ja pronssinvärisillä sineteillä.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Viisaat kädet

Sormet juoksuttavat lankaa tottunein ottein, lempeästi pakottaen. Puikot helisevät kepeää sävelmäänsä. Nämä villatumput on neulottu käsillä, jotka ovat jo nähneet kaiken.
Niissä käsissä on paksut nivelet, sormet ovat lyhyet ja ryppyiset. Iho on kämmenselässä ohutta kuin paperi ja siinä on pisaman näköisiä pilkkuja. Paksuja kultasormuksia on mahdotonta ottaa pois. Eikä siihen ole tarvettakaan, vaikka liitto laskettiin haudanlepoon jo viisi vuotta sitten.

maanantai 15. joulukuuta 2008

Tonttu


Tonttu pieni tohinoissa voimat kaikki käytti.
Uupui täysin, ankealta joulun tulo näytti.
Pöydän ääreen istahti ja nuokkui siinä hetken.
Nukku-Matin maille taisi tehdä pienen retken...

~Havahtui hän tunnelmaan niin muuttuneeseen kovin,
päätä raapiessa taisi viettää jonkun tovin...
Kuinka kaikki olikaan nyt yllättäen toisin?
Minne oli kadonnut tuo joulu suurenmoisin?

Kimallus ja kimmellys ja lahjat oli poissa.
Poissa pöydät notkuvat ja lahjalistat joissa
tavaroiden paljous se joka rivin täytti.
- Joulu tuntui, vaikka erilaiselt´ kaikki näytti...

Ähkyn oli maailma nyt saanut tavaroista,
muotivirtaus unessa se oli aivan toista:
Läheisyys ja läsnäolo toivat onnen siellä
hyvät teot, auttaminen piti poppoon tiellä.

Arvoon arvaamattomaan ol´ noussut korvaa kaksi.
Toista kuunnellen kun kaikki muuttuu paremmaksi.
Silmät joilla katsoa ja hymyilevät huulet
- kuinka hyvää tekivätkään nämä leudot tuulet.

Halauksia pitkät listat täynnä oli aivan.
Niillä poistaa surut, murheet, kivun sekä vaivan.
Olkapäitä tueksi, oi kuin ol´ suuri määrä.
Taipuneita uuteen tyylin joka heppu, jäärä...

Tonttu syvään huokaisi ja tuumi vakavissaan:
"Muurahaisten mallin sijaan pitäis siirtyy kissaan.
Työ ei lopu maailmasta, tavara ei laisin...
Jotain tärkeää nyt minä oivaltaa jo taisin!

"Mikään ei oo suurempaa kuin jaetut nuo hetket,
ajat muille annetut ja ystävyyden retket.
Voi kuin paljon lämpöä ne sydämihin toivat,
uuden hyvän maailman niin helposti ne loivat...

~Tonttu herää tönäisyyn ja päättyy reissu - hitsi!
"Samaan tahdon ryhtyä ja sepä ei oo vitsi!
"Ottaa esiin lehtiön ja kynän taskust´ liivin,
aikoo luoda tonttu uuden jouludirektiivin.

Taitaa siihen eu-viidakossa mennä aikaa?
Jospa meistä jokainen jo tekis pientä taikaa...
Tontun toiveen tavoin voisi uudet tavat luoda
-maljan Uuden Joulun kunniaksi sitten juoda...


Lämpöisiä ajatuksia Joulun aikaan...
~Piipa~

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Toimiva arki




Totesin, että on lähes mahdotonta siirtyä paikasta toiseen niin että kantaa käsissään
a) käsilaukkua, jossa on, noh, kaikkea
b) liukasta kansiota, jossa on kaikki paperit
c) läppäriä, joka ei mahdu kohdassa "a" mainittuun kassiin
d) eväskassia, joka niinikään ei mahdu käsilaukkuun, jossa on jo "kaikkea"
e) Magnuksen fleksiä
tilanne kärjistyi yleensä joko siinä vaiheessa kun on aika kaivaa taskusta tai käsilaukusta autotallin avaimet
tai kun Magnus näkee oravan.
Tähän kimuranttiin tilanteeseen on nyt saatu ratkaisu.
Se on kassi, johon mahtuu kaikki kohdissa a-d mainittu.
Tämä ei ole mikätahansa kassi.
Se on kassi, jonka hankkimiseen olen keskimääräistä sadan euron ylittävää kassiostosta huomattavasti tyytyväisempi.

Saippuakaupassa



Huumaava tuoksu imaisi viattoman ohikulkijan tänään ostoskeskuksen käytävältä saippuakauppaan.
Humalluin väreistä, muodoista, tuoksuista...
Näin hymyilevän myyjän kannattelevan ostoskoriani
kun minä kahmaloin saippuoita hyllyiltä kyytiin.
Lieventävänä asianhaarana todettakoon
että tämä kaikki tapahtui täyttä ymmärrystä vailla...

Avaimenperä


lauantai 6. joulukuuta 2008

Unelmieni koti-projekti...

... saa jatkoa.
Uskon että unelmieni kodissa on musta ulko-ovi.
Olen myös löytänyt täydellisen sohvan.

Eihän tämä unelmointi nyt niin vaikeaa olekaan.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Olen tänään saanut sähköpostiini sangen osuvia elämänohjeita:
Ole ystävällisempi kuin välttämätöntä, koska muillakin on omat kamppailunsa.
Jos haluat unemiesi toteutuvan, älä uneksi liian pitkään.
Olemuksestasi kasvojesi ilmeet kertovat eniten.
Ajatustesi laatu vaikuttaa onneesi.
Yksi juttu minkä voit aina antaa tai aina pitää ..... sanasi.
Jos sinulla ei ole tahtoa aloittaa, olet jo lopettanut.
Ideat eivät etene yksin., jos et tee mitään niille.
Mielesi on kuin laskuvarjo, se toimii vain avattuna.
10 käskyssä ei ole liikaa valintoja.
Onnen metsästys jatkuu läpi elämän.
Ei ole koskaan liian myöhäistä olla sitä mitä voisit olla.
Elämä on liian lyhyt pelkkään valitteluun.
Kaikki asiat tapahtuvat jostain syystä.
Jos saat uuden mahdollisuuden, tartu siihen molemmin käsin.
Jos se muuttaaelämääsi, anna sen tapahtua.
Kukaan ei sano, että elämä on helppoa vaan se on elämisen arvoista.
Ystävät ovat kuin ilmapalloja, kun päästät heidät, he eivät ehkä palaa.
Joskus meillä on niin kiire omien ongelmien kanssa, ettemme huomaa heidän lentäneen pois.
Toisinaan tuijotamme taas sitä kuka on oikeassa, kuka väärässä ja unohdammemikä on oikein ja mikä väärin.
Joskus taas emme ymmärrä mitä ystävyys merkitsee, ennenkuin on liianmyöhäistä.

Unelmien kylpyhuone



Minulta kysyttiin eräänä päivänä millainen on sisustussuunnittelijan unelmakoti.
Hetken tuijotin kysyjää hölmistyneenä ja minun oli pakko vastata, etten ole koskaan tullut ajatelleeksi moista. Näissä kuvissa on jotain kovin kiehtovaa. Tästä on siis hyvä aloittaa unelmien kodin rakentaminen...

Ajan valtameri


Tämä merkityksetön maanantai sekoittuisi ajan valtameren vellontaan ollen vain pieni hiukkanen osana sen massaa, jollei tämä koru olisi syntynyt.
Tämä pieni koru tekee tästäkin päivästä merkityksekkäämmän kuin monet muut.
Se lähtee jonakin päivänä matkaamaan ajan valtamereen, ollen toivoakseni kantajalleen syy pysähtyä hiljaa katsomaan ja koskettamaan.
Tein sen makeanveden helmistä ja voin vain todeta, että merestä sinä olet tullut ja mereen sinä olet jälleen menevä...