torstai 30. lokakuuta 2008

Tuonelan koivut


Hukun tämän tien tyhjyyteen
keskelle korkeiden talojen
jotka kohoavat taivaisiin
koteina Jumalan kuvien
jotka joivat nuoruuden lähteestä
jotka rakensivat onnelan
mut eivät löytäneet ihmistä sieltä
löysivät pitkän, piinallisen kuoleman
Vierii kyynel, vierii toinen, vierii
silmistä vesi veden jälkeen
rinnoilta helmoille,
helmoilta joeksi ja joesta järveen
järvi syvä kuin synkin suru on
musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä
Tuntematonta maisemaa kuljen
teen matkaa toivoen
väsyneenä jään lepäämään
katveeseen Tuonelan koivujen
Sanoisit jotain, tekisit jotain
jotta herätä saisin
jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta
saisin elämäni takaisin
Kotiteollisuus
(ja on tämän Jippukin levyttänyt)
Mikä on se vuodenaika, joka jää syksyn oranssinhehkuisen väriloiston ja talven narskuvien, kimaltavien nietosten väliin. Kutsun sitä nimellä Marras. Marras on aikaa, jolloin "Tuonelan koivut lehdettömät kuiskivat meidän nimeä". Silloin kaupparatsu halkoo vanhalla Mersullaan tihkusateessa läpi mustien kyntöpeltojen. Pankinjohtaja nojaa päätä käsiinsä ja jauhaa jenkkiä. Bussikuski hieroo naamaansa. Markettien loisteputket häikäisevät. Jalkoja palelee märissä sukissa. Ei soi banjot, ei mandoliinit. Täällä lauletaan virsiä.
Sanakirja kertoo että, erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä on kutsuttu nimityksellä marras. Suomalaisten kansanuskomusten yhteydessä martaat ovat muun muassa kuolleiden sieluja, pian kuolevia ihmisiä tai kuoleman ennusmerkkejä, toisinaan myös menninkäisiä muistuttavia Manalan olentoja.
Me suomalaiset tiedämme, että tämä ei kaikesta huolimatta ole surullista eikä ikävää. Niin vain on. Se on suomalaiskansallista melankoliaa jota on äärimmäisen vaikeaa selittää ulkomaalaiselle vieraalle.
Hyvää marraskuuta kaikille!

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Talismaani


Tänään oli sellainen tunne, että voisi syntyä uusi koru. Sellaista tunnetta ei tule jokapäivä ja vähiten silloin kun sitä oikein toivoisi. Tulostavoite mielessä on turha ryhtyä koruntekoon. Ne syntyvät vahvasta tunteesta, tunnelmasta. Koru voi olla jokin esineeksi konkretisoitunut tunne. Niin kävi tänä tavallisena keskiviikkona.
Usein koruja tehdessä tulee kuunneltua musiikkia joka edesauttaa, maustaa tunnetiloja.
Pitkähkön lämmityksen jälkeen syntyi talismaanikoru.
Jollain tapaa siinä näkyy vaikutteita rukousnauhakoruista joita olen tehnyt aiemmin. Ristin tilalle ilmestyi kaksi valkeaa sulkaa. Halusin tehdä tästä voimakorusta mahdollisimman herkän, niin että sen voima perustuu pikemminkin sen merkityssisältöön kuin itseään alleviivaavaan ulkomuotoon. Halusin että koru huutaa tarinansa kuiskaamalla. Tätä valkoinen sulka symboloi olemuksellaan mielestäni hyvin. Sen saa parhaimpaan lentoon hellästi puhaltamalla, ei niinkään voimalla heittämällä. Sulkien juureen kiinnitin pienen kulkusen, jotta minut löydetään jos eksyn maailman meluun. Siitä että minut noteerataan maailman melussa, lupaan huolehtia ihan itse. ;)
Ja niin huomaan auringon laskeneen. Näytös on päättynyt tältä päivältä. On aika laskea myymälän valot vaakaan, painaa ovi kiinni perässään ja lähteä kotiinpäin, hymyillen.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Iltakävelyllä




.
Kävimme eilen Magnuksen kanssa metsässä kävelyllä. Löysimme kaikkea värikästä. 1,5 tuntia kului yllättävän nopeasti. Parasta Magnuksen mielestä oli kun irrotin hihnan kaulapannasta ja sai vetää täyttä rallia edestakaisin polulla. Lopulta villiminkistä loppuivat patterit ja oli aika laittaa hihna kiinni ja lähteä lompsimaan kotiin kaakaon keittoon.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Femme fatale!


Tänään höyhenet muuttuivat korvakoruiksi.
Tällaisia koruja tehdessä on syytä ensimmäiseksi potkaista korkokengät jalasta. Silloin kirjaimellisesti höyhenet pöllyää, ooppera soi korkealta ja kovaa.
Femme fatale! - ei maatiaispäästäisille.

torstai 9. lokakuuta 2008

Naiseudesta

Ja nyt kun vauhtiin päästiin niin näitähän riittää... Ona Kamu (jos vielä muistatte) runoilee aiheesta levynsä kansilla seuraavin sanoin.

Kuu on punainen.
Autoa ei voi ajaa jyrkänteeltä alas
loukkaamatta sukulaisiaan.
Nainen on pieni.
Sitä on pidettävä huomaamatta sylissä,
kahleista se karkaa
ja itsenäistyy yksinäiseksi.
Taivas on sininen.
Sinne on tikapuut.
Tikapuilla on nastoja, nauloja
pumpulia ja ihmissuhteita.
Maa on harmaa.
Siitä on lähdettävä.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Pikkunaisia.

Työpöydällä lojui sekalaisia aarteita. Niistä syntyi koru.










Tänä aurinkoisena aamuna naisena oleminen näyttäytyi kovin kauniissa ja lämpimässä syysauringon paisteessa. Ensin syntyi runo, sitten koru.

Työpöydällä lojui, kuin sattumalta, rakennusaineita. Näistä aineksista syntyi koru, jonka tarkoitus on kertoa kaikesta ihanasta mistä pienet naiset on tehty.

Helmistä, tyllistä, höyhenistä,kimaltavasta langasta. Se on rohkea, hurmaava, teatraalinen, huikenteleva. Kuitenkin se on rakennettu laatikosta löytyneistä pienistä, hylätyistäkin asioista.
Mistä on pienet naiset tehty?
Helmistä ja sifongista,
tyllistä ja satiinista.
Jumppatossuista ja timanteista ,
virkkuukoukuista ja paplareista.
Kasvissosekeitosta,
untuvapeitosta,
peloista ja unelmista.
Niistä on pienet naiset tehty.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Maanantai


No niin Magnus, lähdetään.
Missäs sä oot, mulla on jo takki päällä, lähdetään.
Magnus!
Joo, mä tiedän että siellä sataa kaatamalla, mutta meidän on nyt pakko lähteä.
Ei, tänään ei ole sunnuntai.
Tänään on maanantai.
Lähdetään!