sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Saatiin serkkupoika Samu kylään yhtenä päivänä...






Kesäjuhlissa



Meillä on tänä kesänä ollut likimain kymmenet juhlat,
 mikä on minusta ainutkertaisen mahtava tapa viettää kesäviikonloppuja!
 Herkkuja, onnea, ystäviä, yllätyksiä, lapsia ja aikuisia...
On ollut myös ilo huomata miten kivat leikit lapsilla aina juhlissa on. 


Eräät kesäjuhlat muuttuivatkin yks kaks yllätykseksemme hääjuhlaksi. Silloin nämä ihan oikeat prinssi ja prinsessa saivat toisensa. 
Onnea J. ja L.!

Veneretki Heinolaan


Eräänä kesäpäivänä me päätettiin lähteä veneellä Heinolassa käymään.
Heinolaan kun päästiin niin nälkä oli jo kaikilla.
Käytiin testaamassa Heinolan kiinalainen ja
nälkä lähti.


Paluumatkalla...
 

...kaikkia...


 ...rupesi nukuttamaan.


Mummu tunnelmoi.

Tuunausta


 Selasin yhtenä iltana suosikkiblogejani läpi ja törmäsin kivaan tuunausideaan eräässä ruotsalaisessa blogissa. Lily Joe nettiputiikki myy tällaisia kimaltavia, kiinnisilitettäviä kuvioita joilla voi tuunata, noh, melkein mitä vaan.
Aloitin kirpparilta ostamistani vaatteista, jotka olivat mun silmissä jo vähän "plääh-osastoa".






Tänä kesänä ostin 4eurolla nämä Sisleyn farkut. Ne istuvat mun päälle niin hyvin, että ovat jo ihan jumitusvaate. Nyt lisäsin niihin tähtiä koristeeksi.
 

 Sinisen t-paidan selkään silitin siivet ja keltaiseen paitaan laitoin "Meesun erkki" (=mersun merkin) by Leon 2v.


lauantai 29. kesäkuuta 2013

Jan-Emil Daniel


 Meidän Emppu sai eilen ihan oikean nimen.
Hänen nimensä on Jan-Emil Daniel.
Ristiäiset pidettiin meillä kotona ja tilaisuudessa oli mukana parikymmentä läheistä ja ystävää.


 Tein tarjoiluiksi kylmän kalapöydän silleineen, uusine perunoineen ja salaatteineen. Kakku oli tietysti vaaleansininen mustikka-valkosuklaamoussekakku.


Pöytäkukat sidoin luonnonkukista, jotka kävin keräämässä edellisenä päivänä. Kukat säilyivät hyvin jääkaapissa yön yli. 
Pionit on omasta pihasta.


Jan-Emil sai eilen neljä kummia.
Osa kummeista asuu aina Australiassa asti. 
Saattaa olla että piipahdamme vastavierailulle heidän luokseen, 
ainakin haaveissamme...


Kun juhlat ovat päättyneet ja vieraat lähteneet, ilta painuu mailleen. Pojat ovat menneet nukkumaan. Talo on hiljaa. Istun yksin juhlapöydässä ja katselen kuohuviinilasien armeijaa, joka seisoo odottamassa tiskaajaa. Kuulen korvissani vielä juhlavieraiden puheen sorinaa ja lasten äänet takapihalta. Kotimme on valkoinen, ilmava ja tuore juhlan herkkyys leijuu ilmassa. 

Nousen ja kävelen paikkaan jossa Jan-Emil syntyi. Mieleeni tulee nopeita välähdyksiä siitä yöstä: Huudan kipua ja paniikkia. Lapsi syntyy nyt! Soita ambulanssi! Onko se elossa? En ole koskaan ollut niin avuton ja samalla niin vahva, että pelkään omia voimiani. Kolme ambulanssia täytti valoillaan pihapiirin kun vauva oli jo syntynyt. Oli tähtikirkas taivas kun minut ja lapsi nostettiin paareilla ambulanssiin. Minä tulin vihkisormukseen pukeutuneena poika rinnoilla paareilla sairaalaan.... 

Katson messinkilaattaa, jonka kiinnitimme ristiäisjuhlassa lattialistaan muistoksi siitä yöstä. Kävelen lastenhuoneeseen ja peittelen esikoisen. Kurkistan vauvan sänkyyn joka on kukkurallaan raskasta unta ja tähtipölyä. Iskä heilahtaa vesisängyssä kun käyn hänen viereensä. 
Tämä on kaikki minun, terveet lapset, nämä muistot, tämä koti, tämä onni.

Olen 32 ja luulen  ymmärtäväni mitä onni on.