perjantai 27. marraskuuta 2009

Siivouspäivä

Eilen torstaina pidimme Magnuksen kanssa siivouspäivän, sillä huomenna saamme tuvan täyteen tyttösiä. Luvassa on mukavaa puuhaa: shoppailua, hyvää ruokaa ja ulkoilua. Siivouspäivän kunniaksi kävin hakemassa kukkia. Iso Sypressi löysi paikkansa ikkunalta. Pikkuruiset hyasintit tuoksuvat peltipurkissa. Valkoinen Amaryllis on jokavuotinen joulukukka. Ja valkava kimppu valkoisia liljoja tuovat juhlafiilistä suuressa maljakossa keittiön pöydällä.
Tervetuloa viikonloppu ja tytöt!

perjantai 20. marraskuuta 2009

Vinkkejä sisustajalle

Mukavat sivut joilta sisustusharrastaja saa vinkkejä oman kodin laittoon.
On siellä näemmä joku tuttu suunnittelijakin. :) hih

http://www.ostasisustus.com/tag/minna-aikas/

torstai 19. marraskuuta 2009

Tytöt elokuvissa

Tänään kävin työpäivän päätteeksi elokuvissa ystäväni kanssa. Sen kunniaksi laitoin hiuksiin suuren mustan kukan, pirskaus Chanelia ja hips, matkaan! Kävimme katsomassa, tyttöjen elokuvan, Anne Fontainen ohjaaman Coco Avant Chanelin.
En tiennyt elokuvasta ennakkoon mitään. Ensimmäinen iloinen yllätys oli, kun huomasin että elokuvassa näyttelee herkkä ja salaperäinen Audrey Tautou. Sampanjan tavoin kupliva ranskan kieli ja puuterinen värimaailma voitelivat minua elokuvan ajan. Elokuva oli sekä visuaalisesti, että auditiivisesti mieleeni.
Tietyt piirteet Cocossa saivat hymyn huulille. Hän on uppiniskainen tirriäinen, joka tekee juuri niinkuin haluaa ja liiskaa kilpakosijoita kuin torakoita. Kiehtovalla tavalla se tapahtuu ilman pienintäkään pullistelua tai uhoa. Hän haluaa tehdä uraa muodin parissa, kiinnostumatta miesten hänelle tarjoamista oljenkorsista. Hän on päättänyt luoda uransa itse, ja tekee sen myös.
Muotitalon synty ja kasvu
Coco Chanel aloitti varsinaisen muotiuransa suunnittelemalla hattuja. Ensimmäisen liikkeensä Mademoiselle Chanel avasi
1910. Cocon hatut nousivat nopeasti muotihitiksi tunnettujen ranskalaisten näyttelijättärien keskuudessa ja tämän suosion saattelemana Chanel lanseerasi vuonna 1913 naisten urheiluvaatemalliston uudessa liikkeessään Deauvillessä, Ranskassa. Mallisto sai loistavan vastaanoton, sillä Coco Chanel oli luonut jotain aivan uutta ja ennen näkemätöntä. Vaatemaalistoon oli lainattu vaikutteita miesten vaatteista sekä miehisistä kuoseista ja materiaaleista.
Mallistollaan Chanel ei muuttanut ainoastaan muotia, vaan naisten tavan mieltää ulkonäkönsä ja itsensä. Hän loi pukeutumiskoodin, jossa ylellisyyden tuntu peittoaa päälle liimatun koreuden. Coco Chanel oli tyylinsä paras mannekiini. Hänen ankaran muotioppinsa lähtökohta oli arkinen. Kun rahat eivät riittäneet sen ajan muodin vaatimuksiin, hän pukeutui päättäväisesti omalla tavallaan. Chanel halveksui sen ajan krumeluurisia hattuja: "Miten aivot voivat toimia tuollaisten tekeleiden alla?".
Suoritan parasta aikaa yrittäjän erityisammattitutkintoa. Minulle on jäänyt mieleen eräästä tähän liittyvästä luennosta kouluttajan lause. En muista sitä sanatarkasti, mutta sisältö oli seuraava: Mitään ei tapahdu, ennenkuin asialle tehdään jotakin, ryhdytään toimeen.
Ihan typerä lause, mutta niin totta. Olen toiminut yrittäjänä reilun kaksi vuotta ja oppinut paljon. Yksi oppimistani asioista on se, että on osattava haaveilla. Ihan hullujakin juttuja. Sillä ne haaveet muuttuvat pian tavoitteiksi. Ne voivat olla suuriakin asioita. Ilman tavoitteita, toiminnalla ei ole suuntaa ja homma on pelkkää harrastelijoiden puuhastelua. Eivätkä pelkät unelmat kuljeta rappusia ylöspäin. Mitään ei tapahdu ennen kuin tehdään jotain.

Lisäksi tarvitaan päättäväisyyttä ja rohkeutta. Se ei tarkoita diivailua, mutta toisinaan on uskallettava "liiskata torakoita", tiedättehän... Yhtäkaikki, nautin yrittäjyydestä kovasti, mutta voin suositella sitä aika harvalle.
Coco Chanel kuoli omassa huoneistossaan Hotelli Ritzissä Pariisissa vuonna 1971 vihaamanaan lepopäivänä, sunnuntaina. Hän oli tuolloin 87-vuotias.

Putoavia enkeleitä

Viimeaikoina on tullut katsottua ahkerasti elokuvia teatterissa ja kotisohvalla.
Haluan esitellä yhden helmen, Putoavia enkeleitä-elokuvan.
Elokuvan kotisivuilla juonenkulkua avataan seuraavasti:
Kahden kuuluisan kirjailijan tytär Helena pitää kuolleen isänsä mainetta yllä; esittää tämän runoja eri tilaisuuksissa ja hellii legendan muistoa. Välit äitiin ovat huonontuneet äidin muutettua Ruotsiin. Helena syyllistää äitiään isänsä hylkäämisestä.
Äiti ja tytär kohtaavat uudelleen Helenan psyykkisen terveyden heiketessä ja selviytyäkseen tyttären täytyy kohdata todellisuus äidin muistelmien kautta. Helena eläytyy voimakkaasti tarinaan ja kuvittelee itsensä äitinsä tilalle. 1940-50 –lukujen värikäs taiteilijaelämä ja uskomaton luovuus kietoutuvat kiehtovasti yhteen intohimoisten ihmissuhteiden ja kirjailijaisän tuhoavan sairauden kanssa. Yhdessä Äiti ja tytär kohtaavat repaleisen menneisyytensä suurimman tragedian silmästä silmään.
Putoavia Enkeleitä pohjautuu Lauri Viidan ja Aila Meriluodon tarinaan, kertoen sen elokuvassa fiktiivisen tyttären Helenan näkökulmasta. Se on tavanomaisia karsinoita kaihtava kahden suuren taiteilijan voimakas rakkaustarina, nuoren tytön kasvutarina ja aikalaiskuvaus.
Se näyttää mahdollisen maailman ja näkemyksen siitä, miten asiat olisivat voineet tapahtua tarinan esikuvien välillä. Se ajaa kuitenkin korkealta ohi kaikkien näköispatsastelevien taiteilijaelokuvien. Harkituista kuvista ja tunnelmista sekä kertomuksen kahdesta eri aikatasosta rakentuu monisäikeinen ja yllättävä draama, joka lähestyy kohteitaan lämmöllä ja kunnioituksella.
Minulle tarina oli paljon muutakin. Koen, että yksi hyvän elokuvan tunnuspiirteistä on mahdollisuus samaistua tarinaan tai henkilöihin. Lauri Viidan elämän loppuvaiheet toivat aika väkeviäkin muistoja menneisyydestäni ja hänen tyttärensä, Helenan rooliin oli helppo samaistua. En halua kertoa omaa tarinaani tässä, mutta Helena joutui seuraamaan mielenterveysongelmien kanssa painivan taiteilijaisänsä haparointia elämän ja itsetuhoisuuden välillä. Helenan äiti seisoi vaikeuksista huolimatta antamansa avioliittolupauksensa takana ja rakasti miestään niin myötä kuin vastoinkäymisissä, kunnes kuolema lopulta heidät erotti.
Lauri Viidan runo Betonimylläri on minulle tuttu lapsuudesta. Muistan alun ulkoa edelleen, koska isäni luki sitä ääneen kerta toisensa jälkeen.
Rakennustyömaa tornein, kojuin,
telinein, tapulein, letkoin, rojuin,
ympäri eloton korttelimuuri: tehdaskaupunki suuri.
Olin betonimylläri sementtikeuhkoin
ja hattureuhkoin, nenässä kuivunut kuona
ja paidassa hiki. Lankulla lojuin. Aamiaismuona
liukeni hiljaa vatsaan. Hahmo poliisipatsaan
himmeni portin luona, jossakin kärysi piki.



Kuvat ja elokuvan kotisivut:

Jälkeenpäin
Olen polkuni päässä, tuhansista erään-
ja niitä täynnä on maa.
On viileä ilta, eräs päivä on mennyt,
on painununut metsien taa.
Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polkuu vaan kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
Ja rakkaus, hetki,
vain silmistä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten, tosi eilen,
tänään unen lailla rauennut lie.
Ei mikään kuollut,
et sinä, en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kulkin,
minä kuljin ja sinä.
Jäi hymyily surullinen.
(Aila Meriluoto)
Aila Meriluoto oli Lauri Viidan vaimo.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Namuja

Aiempana blogissani on postaus otsikolla Taidetta, jossa esittelen Maseratin ja Aston Martinin. Tässä muutama hassu vekotin lisää: Gumpert Apollo ja Bugatti Veyron.





Olen sitä mieltä, että alkoholin ja tupakan myyminen ruokakaupoissa on ihan ok, autolehtien ei. Pirullinen on se tapahtumien ketju, joka alkaa TM:aa selaten, jatkuu Top Gearia katsellen, johtaa askeleet hupikoeajolle, ottaa vauhtia nettiautosta ja kärjistyy siihen kun huomaa ottavansa kuvia omasta autosta. Eikä nyt ole edes kevät! Mä vähät välitän sikaflussasta, mutta toivon että autokuumeeseen keksittäisiin pian jokin vastalääke.
Nämä autot ovat taidetta, niitä ei saa nettiautosta. Eikä helposti rahallakaan...
TopGearissa esiteltiin taannoin Bugatti Veyronin suorituskykyä. Kippo saatiin naahattua vaatimattomaan 407km/h vauhtiin, mikä sai koeajajan silmäkulman kostumaan. Mikäli on mielessä ajaa tällä röppösellä isoakovaa, tulee kuljettajan puolen oviaukossa olevaa avainta kääntää jotta auto säätää itsensä mahdollisimman "liukkaaksi". Muistelen nähneeni jossakin toisen pätkän, jossa koeajaja kertoo täydessä vauhdissa Veyronin kuluttavan renkaat ajokelvottomaksi 16 sekunnissa, mutta lohduttaen toteaa, ettei polttoaine siinä vauhdissa riitä 14 sekuntia kauempaa.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Uusi työvalo

Kävimme yhtenä iltana kaverini kanssa Ikeassa iltapalalla. Löysin sieltä tämän kivan työvalaisimen. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä!


sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Viikonlopun korukurssi

Tämä viikonloppu oli täynnä tohinaa. Ohjelmistoon sisältyi mm. korukurssi. Kaksi päivää teimme tyttöporukalla ihania koruja, joimme glögiä ja söimme pipareita. Ulkona oli pimeä ja kostea loskakeli, mutta suuren näyteikkunan takana paloi lämmin valo ja into. Voitte pitää minua vähän pöhkönä kun herään lauantaiaamuna ja ensimmäinen ajatus on, että jes, koko viikonloppu töitä! Lämmin kiitos Ninalle, Annelle, Katjalle, Hannalle ja Pialle.




maanantai 2. marraskuuta 2009

Korukuulumisia

Heippa kaikille ja terkkuja messuilta!
Lahden Kätevä-messut ovat onnistuneesti takanapäin. Tässä kuvia uusista rannekoruista, jotka esiteltiin messuilla. Lasin, metallin ja villan reipas yhdistelmä herätti mielenkiintoa messuvieraissa, joita kahteen päivään mahtui 10000.