tiistai 29. marraskuuta 2011


Kun mummot kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.
-Eeva Kilpi-

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuota asiaa ei voisi kauniimmin sanoa. Tuli itkut...
M

Anonyymi kirjoitti...

Koskettava ja kaunis runo! Täällä myös tippa linssissä.

t. Melli

Kati kirjoitti...

Ihana runo, joka lohduttaa. Jos et pahastu, lainasin tätä myös omaan blogiini.

Terveisin, Kati

www.katsysboogie.blogspot.com