torstai 24. maaliskuuta 2011

Pöntti-Pentti

Voin kertoa että Papusta sanotaan kotona Pöntti-Pentiksi.
Voi ei. En tiedä mistä idea oikein lähti liikkeelle.
Olen tilannut kirjakerhosta vauvakirjan, johon vanhemmat voivat kirjoittaa kaikkea vauvasta. Kirjan voi sitten antaa lapselle vaikka rippilahjaksi.
Kirjoitanko mä nyt siihen että kun olit pieni, me sanottiin sua iskän kanssa Pöntti-Pentiksi...
Onneksi pian on ne ristiäiset!

Ristiäispiparit

Mummot ovat luvanneet hoitaa ristiäisiin kakun ja pikkuleivät. Voileipäkakku hommataan pitopalvelusta. Halusin kuitenkin itsekin näkertää jotakin. Olen leiponut turkinpippurimarenkeja, jotka ovat vielä uunikuivatuksessa. Lisäksi askartelin tällaisia viidakkopikkuleipiä. Ostin Prisman leipomishyllystä eläinhahmoja ja liimasin ne tomusokeriliimalla kekseihin. Kätsyä!




maanantai 21. maaliskuuta 2011

Ristiäiset

Meillä on ensi sunnuntaina ristiäiset,
jossa poikamme nimi julkaistaan.
(Nimihän me jouduttiin rekisteröimään maistraattiin jo aiemmin passin saamista varten.)
Olen tästä asiasta aivan tajuttoman innoissani. Se tuntuu hienolta ja juhlavalta. Olemme keksineet vauvan nimen yhdessä iskän kanssa ja olemme siitä ylpeitä. Nimeä en aio paljastaa, mutta näihin kahteen kuvaan se piiloutuu. Nimeä ei tiedä vielä kukaan muu kuin pappi.

Jännitys tiivistyy.


Vuoden 2010 50 suosituinta ensimmäistä etunimeä:




1.
2,
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
17.
18.
19.
20.
21.
22.
23.
24.
25.
26.
27.
28.
29.
30.
31.
32.
33.
34.
35.
36.
37.
38.
39.
40.
41.
42.
43.
44.
45.
46.
47.
48.
49.
50.


Tytöt

Emma
Aino
Venla
Aada
Ella
Siiri
Sofia
Iida
Emilia
Sara
Helmi
Veera
Anni
Vilma
Oona
Olivia
Viivi
Nella
Lotta
Sanni
Elli
Kerttu
Milla
Lilja
Ronja
Elsa
Julia
Emmi
Peppi
Pihla
Alisa
Minea
Nea
Iina
Pinja
Matilda
Neea
Ilona
Milja
Minttu
Enni
Anna
Nelli
Eevi
Laura
Amanda
Saana
Hilla
Lumi
Ida

Pojat

Elias
Onni
Eetu
Veeti
Aleksi
Lauri
Joona
Leo
Leevi
Niilo
Matias
Oliver
Eemeli
Lenni
Juho
Rasmus
Miro
Jesse
Daniel
Jimi
Valtteri
Aapo
Arttu
Viljami
Otto
Aatu
Niklas
Eino
Peetu
Oskari
Mikael
Anton
Joel
Julius
Roope
Luka
Konsta
Akseli
Aaro
Samuel
Eemil
Emil
Alex
Eeli
Juuso
Niko
Eelis
Väinö
Samu
Vilho


Aarteenmetsästystä


Kävin tänään vauvan kanssa kaupungilla. Sää ulkona oli mitä kamalin, räntää satoi ja sohjoa riitti. Sujautin autolla suoraan parkkihalliin ja kiertelimme vaatekaupat ja lopuksi kävimme ruokaostoksilla, yhden katon alla. Ruokakaupassa tapasimme myös mummun ja papan.

Löysin ihania juttuja Lindexiltä. En yleensä käy Lindexillä, mutta tämä Affordable luxury-mallisto saa minut sinne kyllä uudelleenkin. Mallistoon kuuluu koruja ja vaatteita jotka on suunnitellut Ewa Larsson.






Ewa Larsson kertoo malliston koruista:

Mikä on tyypillistä uusimman Affordable Luxury -malliston koruillesi?
Joulun Affordable Luxury -malliston korut ovat upean tyylikkäitä samalla kun ne ovat helppokäyttöisiä. Kaula- ja rannekoruissa on talvinen tunnelma – kivet ovat tummia ja kiiltäviä, ja metallissa on tyylikäs musta pinta.

Mistä olet löytänyt vaikutteet koruihisi?
Inspiraation olen saanut 1700- ja 1800-lukujen kruununjalokivistä. Minua kiehtoo vanha korujen valmistuksen taito ja uskomaton määrä yksityiskohtia. Englantilaiset kuningattaret ovat olleet suuri inspiraationlähde, etenkin Elisabeth I. Hänen korunsa olivat uskomattoman upeita, ja ne tekivät koko asusta upean.

Miten olet kehittynyt korusuunnittelijana edellisen Affordable Luxury -mallistosi jälkeen?
Tässä mallistossa olen oikonut mutkia mukavalla ja tyylikkäällä tavalla. Affordable Luxury -asusteilla on painopiste designissa. Suurin haaste on ollut löytää kruununjalokivimäinen tyyli ilman että sitä on liian vaikea toteuttaa. Osaan nyt paremmin löytää ylellisiä materiaaliyhdistelmiä, mikä tekee niiden designista mielenkiintoisemman.

Mikä olisi paras tapa käyttää korujasi?
Ihanissa uudenvuodenjuhlissa v-aukkoisen halterneckmekon tai pikkumustan kanssa. Arkena niitä voi käyttää v-aukkoisen kashmirneuleen tai harmaameleeratun t-paidan ja farkkujen kanssa. Korut sopivat parhaiten rauhallisten vaatteiden kanssa, joissa ei ole paljon värikkäitä kuvioita.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Meillä kotona: keittiö & ruokailutila

Tässä muutamia kuvia meidän keittiöstä ja ruokailutilasta.
Yläkuvassa näkyy siivu apukeittiötä.
Baariryhmä tuli meille mun vanhalta toimistolta, jonka ovet on nyt suljettu, koska minulla on oma toimisto kotona.



Tässä näkyy saarekkeen kulmaa. Se on massiivitammea. Vinguin saadakseni saarekkeen kansi- ja päätylevyt jiiriliitoksella. Remppamiehet ja iskä sanoivat ettei se ole mahdollista. Sitten vinguin kovempaa...


Jouduin myös vinkumaan melko äänekkäästi saadakseni tämän italialaisen liesituulettimen...
Elican showroom on Milanossa. Sinne olisi kiva joskus taas mennä. Siis ei välttämättä liesituuletinkauppaan vaan Milanoon. :)


Ja muistattehan mun vanhan sohvaraaskun (10e) kirpparilta.
Kun me muutettiin iskän kanssa yhteen, hän kirosi mun rakkaan sohvan alimpaan helvettiin ja vannotti etten kai ihan tosissani ollut tuomassa sohvaa taloon mukanani. Nyt aloin juttelemaan sohvan vaihdosta, mutta iskä ei luopuisi nahkasohvasta millään.




Ja kukapa muukaan kuin Mauri pikku nokkiksilla!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Hoitopöydältä äidin meikkilaukkuun


En tiedä johtuuko pakkasesta vai imetyksestä, mutta mä kuivun!
Iho on ihan ryppyinen kuivuuttaan, enkä kerkiä juomaan niin paljon vettä kuin olis tarvetta. Kaikki kosmetiikkatuotteet tuntuvat liian kevyiltä kosteuttamaan riittävästi. En sattuneesta syystä ole nyt päässyt kaupunkiin katselemaan uusi tuotteita, joten olen tarttunut niihin jotka ovat käden ulottuvilla. Ja nämähän toimii!

Vauvaöljy on ihan huippua! Käytän sitä jopa meikin puhdistamiseen. Kaadan ruokalusikallisen öljyä kämmenelle ja hieron kasvoille pyörivin liikkein. Meikki lähtee sillä hyvin pois.



Öljyn sviippaan sitten kasvoilta vauvan kosteuspyyhkeillä.


Ja lopuksi sitten Aqualan L superkosteuttavaa voidetta, kyllä, kasvoille.
Kuulostaa varmaan hurjalta, mutta testattu on ja toimii.
Harvoin olen ollut näin tyytyväinen mihinkään kosmetiikkaan.
Purnukat vaan on melko antiglamoröösejä...

Äidin kulta




Mutsina on mukavaa


Puuh, eilen iskä oli töissä koko päivän ja minä puuhasin kotona yksinäni (vauvan kanssa) kuin tuulimylly. Pesin kolme koneellista pyykkiä, jotka nyt ovat viikattuina kaapeissa, tiskiä hoitelin kaksi koneellista, imuroin ja luuttusin, pyyhin pölyt, hoidin vauvan, lenkitin koiran... en mä jaksa edes luetella kaikkia juttuja. Hieman hormooneja ilmassa...?

Tänään on sunnuntai. Ihanaa! Koti kiiltelee puhtauttaan ja minulla ei ole muuta kuin aikaa. Makoilen vauvan kanssa, neulon, luen taxfree-kuvastoa ja suunnittelen mitkä mekot pääsevät mukaan matkalle.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Olympialaiset ÄIDEILLE



Minulla on uusi harrastus: olympialaiset äideille. Tämä on äärimmäisen vaativa urheilumuoto, joka koostuu monipuolisesta lajien kirjosta. Se vie naisen surituskyvyn äärirajoilleen, niin fyysisesti kuin henkisesti.

Haluan tänään esitellä muutaman lajin. Lähtökohtaisesti kilpailijan päätavoitteena on huoliteltu ulkomuoto, siisti koti ja tyytyväiset isä ja lapsi/lapset. Olympialaisten lajisto muodostuu kahdesta osa-alueesta: fyysiset lajit ja henkistä kapasiteettia mittaava osakokonaisuus.

Hankisen puolen kapasiteettia voidaan punnita muunmuassa seuraavissa lajeissa:

"Muistipeli"
Kilpailijan tulee viipymättä osata vastata erilaisiin kysymyksiin, kuten
"onka vauva tyttö vai poika?"
"minkä ikäinen vauva on?" ja
"miten raskaus/synnytys/imetys on mennyt?"

Sekä kysymyksiin kuten
"missä mun fleecetakki on?" "missä meidän passit on?" "missä keltainen body on?"
"ootsä maksanut autovakuutuksen?"
ja tiedettävä puhelimen soidessa missä puhelin on tai missä on käsilaukku, jossa soiva puhelin sijaitsee.

2-4-vuotiaiden lasten äidit voivat ottaa osaa "Miks??"-mittelöön.

"Juksutus"
Tässä lajissa on oleellista että kilpailija ymmärtää juksaamisen eli valehtelun olevan lähtökohtaisesti väärin ja epäeettistä. Juksutuksessa kilpailija väittää sukulaisille ja ystäville jaksavansa ihan hyvin ja saavansa riittävästi unta öisin. Juksutusta voi harjoittaa myös kertomalla ystävilleen, joilla ei vielä ole lapsia, että synnytys on kaunis ja ihan luonnollinen tapahtuma joka ei tee niin kipeää kuin väitetään. Juksausosuudessa kilpailijan ei tule mainita mitään helvetillisistä poltoista synnytyksen eri vaiheissa, välilihan leikkaamisesta ei tule kertoa, eikä myöskään siitä, mitä muuta, kuin lapsi, alapäästä synnytyksen aika saattaa tulla.
Myös isät voivat osallistua juksutteluun, kertomalla vaimolleen aamulla hänen näyttävän "ihan hyvältä". Pidemmälle edistyneet isät voivat kehua ja ylistää suohirviötä (lue äitiä) erilaisin sanakääntein pitkin päivää.

"Hepulin hillintä" tai leikkisämmin "ostariraivarit"
On tärkeää että kilpailija lähtee suoritukseen aamupalatta ja lounaatta. Kilpailuasuna tässä lajissa on koko perheelle puettavat, aivan liian tuhdit toppavaatteet.
Sitten vaan ostoskeskukseen vaikka nukkuvaa kolmeviikkoista vauvaa passikuvaamaan. Tavoitteena on pysyä koko reissun ajan rauhallisena.

Fyysisen puolen lajiesta joitakin lyhyesti:

"Sohjoralli"
Lajia voi suorittaa joko lähiössä, toisaalta keskikaupungilla suorittaminen tuo lajiin omat pikku vivahteensa. Kilpailija lähtee sohjorallille vaunuilla, tämä on tärkeää: aivan liian myöhään ja yrittää kuitenkin olla kotona ennen lounaalle saapuvaa isää. Ruoka tulee luonnollisesti olla valmiina ennen kuin isä saapuu. Sohjorallissa kärryä tuupataan toisella kädellä, koiran fleksiä pidetään toisessa kädessä ja kännykkää pidetään... niin no... kädessä.

"Pyykki-Zumba"
Tämä on laji, jossa äitiolympialaisissa jyvät erotellaan akanoista. Pyykki-Zumba vaatii äärimmäistä fyysistä kestävyyttä, koordinaatiokykyä ja herpaantumatonta keskittymistä.
Koordinaatiota vaativa osuus on puhtaan pyykin lajittelu: iskän silitettävät ja ei silitettävät, vauvan vaatteet ja liinavaatteet, aikuisten liinavaatteet (silitettävät, mankeloitavat ja pyyhkeet tietty erikseen) sekä äidin vaatteet joita ei lajitella.
Lajittelu voidaan jakaa vielä alaotsakkeisiin, kuten iskän mustien sukkien pareittain kaappiin asettelu jne.

Fyysistä suoritustasoa lajissa mitataan pyykinraijauskapasiteettiasteikolla
naurettavasta aina supermutsiin asti.

Kaikkiin lajeihin pätee vaikeustason muunneltavuus. Mikäli kilpailija haluaa lisätä lajien vaikeustasoa, voi hän yrittää suorittaa lajeja aluksi esim. kuivassa t-paidassa. Siis t-paidassa jonka olkapäillä ei ole puklua, rintamus on maidosta kuiva, vatsan kohdalle ei saa vaipanvaihdon yhteydessä ilmestyä pissajälkiä myöskään poikavauvoje äideillä ja lisäksi t-paita ei suorituksen aikana saa kostua hiestä.
Supermutsi-levelillä kilpailija voi yrittää meikata, käyttää kynsilakkaa (lisäbongoja saa ranskalaisesta manikyyristä tai rakennekynsistä) ja laittaa tukkansa kuumarullilla tai ylipäänsä jotenkin muuten kuin ponnarille tai lippiksen alle.
Lajit voi myös yrittää suorittaa korkokengissä ja pikkuhamosessa.

Kaikkien lajien suorituspisteiden välillä voi myös lisätä kokonaiskilpailun haastavuutta. Suorituspisteiden välisillä siirtymäosuuksilla äiti voi yrittää pestä vessanpytyn, pyyhkiä pölyt tasoilta sekä peileistä, keittää tuttipullot ja organisoida... mitä katsoo tarpeelliseksi.

Ja aina voi hankkia lisää lapsia!

Lisää lajeja esittelyssä viimeistään, kun palaamme iskän ja "kuusiviikkoisen" kanssa kahden viikon etelän matkalta. Lajiesittelyssä luvassa ainakin "Lentokenttäsekoilua", "Matkalaukut on Malediiveillä-osuus" "Mummon muusi" ja "Altaaseen ei pissitä"

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Ristiäiskortit


Askartelin tänään vauvan kanssa ristiäiskutsut.
Pidämme ristiäiset 27.3. Nimi tosin rekisteröitiin maistraattiin jo eilen, sillä olemme lähdössä matkalle kolmen viikon päästä, 30.3.
Vauvalla pitää nykyään olla oma passi ja luonnollisesti hänellä pitää olla nimi passihakemusta tehdessä.
Eilen vietimme siis virasto-marathon-päivän: kävimme vauvan kanssa valokuvaamossa passikuvassa, maistraatissa rekisteröimässä nimen ja poliisilaitoksella passiasiolilla.



Haluaisin jo kertoa nimen kaikille, sillä se on minusta maailman hienoin!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Kirjakaupoilla


Eksyin netissä amazon.com kirjakauppaan.
Mikä aarreaitta! Väitän, että moni kunnankirjasto kalpenee minun harrastekirjakokoelmani rinnalla, mutta nyt löytyi kirjoja joita minullakaan ei ole. Aivan ihastuttavia neulontakirjoja hupihalvalla. Tilasin kolme kirjaa, jotka saapuivat jo ennenkuin rupesin niitä odottamaan. Esittelen kirjojani myöhemmin.

Villapaitatehtaalla tapahtuu


Hei kaikille taas pitkästä aikaa!

Villapaitatehtaalla alkoi koneiden alasajo ystävänpäivän iltana kun Papunen ilmoitti tulevansa maailmaan. Puikot pöydälle ja synnytyshommiin siis. Vuorokauden kotona ähräämisen päätteeksi kiiruhdimme sairaalaan, jossa Papunen toivotettiin tervetulleeksi meidän perheeseen.

Jos kovin paljon mietin miten ihana vauva on, kuumat liikutuksen kyyneleet alkavat nousta silmiin. Hän on minusta maailman kaunein! Meillä on ollut tilaisuus kokea onnellinen raskaus jonka päätteeksi saimme terveen ja ihanan pojan. Olemme onnekkaita, sillä tässä projektissa milloin tahansa kaikki voi mennä pieleen.

Tänään on suuri päivä siksi, että puimme uuden villatakin päälle ja lähdimme ulkoilemaan. Pakkanen on laskenut mukaviin parin asteen lukemiin. Täältä tullaan kevätaurinko!