Koristeet

Mä en oikein ole saanut koriste-esineidentiteettikeskustelua itseni kanssa päätökseen. En oikein tiedä millainen koriste-esineihminen mä olen. Ehkä toi aiemmin postaamani ovikranssin hankkiminen ja joulun lähestyminen laukaisi koko tämän koriste-esineidentiteettini tutkiskelun. 

Tiedättehän, joku teidän kavereista on varmaan sellainen kynttilälyhtytyyppi, jolla on lukematon määrä erilaisia kynttilälyhtyjä ja niiden sytyttäminen  talvi-iltaisin on puolen tunnin projekti. 

Mä en ole sellainen koriste-esineihminen. 

Sitten on niitä, joilla on ikkunalaudoilla ja lipaston päällä ja yöpöydällä valokuvakehyksiä, joissa on siskot ja veljet ja kummilapset ja mummit, kuolleet ja elävät. Mä en ole sellainenkaan tyyppi.

Tietyillä hc- (hardcore)osaston koriste-esineihmisillä on autotallissa tai häkkivarastossa kausikoristelaatikoita, joihin on huolellisesti tekstattu minkä sesongin koristeet kussakin laatikossa säilytetään, tyyliin pääsiäiskoristeet, adventtikoristeet, laskiasikoristeet, juhanuskoristeet...jne

Mä hädintuskin omistan muutaman eriparijoulupallon. Saatan vain kuvitella mitä meidän jenkkilästä saapunut jouluvieras toissajouluna ajatteli meidän kapisesta kuusesta, jossa roikkui about neljä joulupalloa. Nähtyäni harvan karan (lue "kuusen") pihalla, harkitsin hetken mielessäni kieltää sen sisälletuomisen. Päättelin sen kuitenkin saastuttavan pahemmin joulun tunnelman kuin karan sisälleraahamisen, joten olin hiljaa.

Ja sitten on verhoasetelmaihmisiä, joiden sisustuksen koristeellisuuden ympärivuotisen kivijalan muodostavat taidokkaat verhosommitelmat: harmooniset laskokset ja veistoksellinen muoto sekä pieteetillä valikoidut tupsut ja muut somisteet. Meillä kun ei edes ole verhoja...

En kuitenkaan halua kieltää olevani koriste-esineihminen. Mielestäni se on osa naiseutta. Siinä on häivähdys hienostuneisuuttakin. Antaa nyt aikaa, vaivaa ja rahaa ympäröivälle estetiikalle. Se on koodi sivistyneisyydestä. Koriste-esineiden laatu ja määrä korreloi ainakin jollain tavalla sisvistyksen kanssa, ainakin jos vertaa Perä-Erkkilän Juntin tupakkihyllyä Eiran kaksiossa asuvan Gunillan kristallivitriinin säihkeeseen. 

Haluan siis jatkaa koriste-esineidentiteettini etsimistä. Olen tullut empiriassani siihen tulokseen, että väliaikaiset koristeet aiheuttavat minussa vähiten ahdistusta. Kukkakimput ja kynttilät ovat näyttäviä koristeita, mutta niiden kuuluukin aikanaan kadota pois, jolloin voi taas nauttia koristeettomuudesta. "Tyhjä hylly = siisti hylly" tapasi mummivainaani aikanaan sanoa kampaillessaan plyyshimattojensa hapsuja. Mummin tarkkuuteen koristeettomuudesta tai pikemminkin rihkamattomuudesta en tule ikinä yltämään, mutta toisinaan tyhjä pöytä on hyväksi, mulle.

Saunan stailaus

 Me ollaan tehty elämää suurempi remontti meidän talossa. Vain saunaosasto ja alakerran vierashuone on edelleen remontoimatta ja sen kyllä huomaa, ne on kamalat. Tämä on aiheuttanut sen etten ole viitsinyt laittaa tikkua ristiin koko kioskin kanssa. Hädintuskin olen siellä viitsinyt siivota sillointällöin. Nyt kuitenkin innostuin kohentelemaan paikkoja.

Edelleenkään ei ole mahdollisuuksia näiden kodin kalliimpien neliöiden remonttiin, mutta päätin nyt kuitenkin hieman virkistää tiloja viihtyisämmäksi niillä välineillä mitä on tarjolla. Ihan ekana pesin saunan ja voi että siitä tuli raikas ja kiva. Lauteet vaihtoivat väriä tummasta vaaleiksi ja tympeä haju muuttui raikkaudeksi. Ostin ruokakauppareissulla Rento eucalyptus saunatuoksun ja suihkutettavan juhannuskoivutuoksun. Todella ihania molemmat! Suosittelen lämpimästi.

Sain kaveriltani kynttiläkippoja joita asettelin saunan lauteille tunnelmaa tuomaan. Ehkä ovien hilseillyt maali ei kynttilän valossa näytä niin kelmeältä...

Ripustin suihkuhuoneeseen tällaisen ison kynttilälyhdyn joka oli varastossa toimettomana. Nostin ylös suihkutilan ikkunalle neljä pientä murattia. Josko ne siinä saisivat riittävästi valoa, kosteutta ainakin.

Liinavaatekaapissa oli niin tunkua, etteivät lakanat kunnolla mahtuneet sinne. Nyt kiikutin kaikki kylpypyyhkeet pukuhuoneeseen kauniiksi pinoksi ja näin lakanatkin mahtuvat kaapiin.

Vauvauutisia!

Tiedättekös mitä.

Meille tulee huhtikuussa vauva!

Jee.

Raskautta on nyt takana 17+1 viikkoa ja masu alkaa pikkuhiljaa kasvamaan.

Mikä hauskinta, olen tuntenut jo pari kertaa vauvan liikkeet mahassa.

En halua nyt edes ajatella niitä takkuisia aamuja jotka ovat seurausta siitä kun käy yön mittaan sänkynsä laidalla korkeintaan torkahtamassa hetkeksi, en voi vielä miettiä miten kahden pienen lapsen kanssa haetaan kaupasta neljä kassillista tavaraa, en ole vielä keksinyt miten me sitten käydään kerhossa, miten rahat riittää, miten minä pärjään ja jaksan...

Nyt mä vaan haluan miettiä maailman kauneimpia nimiä vaihtoehdoiksi, haluan arvuutella on se tyttö vai poika, haluan viettää aikaani neulomalla viidennen ja kuudennen pikkupeiton vauvalle ja suunnitella lastenhuonetta uudelleen, järjestää kaappiin lisää tilaa pienille henkareille...
...olla raskausonnellinen.

Kiva päivä

 Meillä oli iskän kanssa kiva päivä perjantaina. 

Mummu ja pappa ottivat pikku-monkeyn mummulaan hoitoon ja me saatiin iskän kanssa vuorokausi yhteistä aikaa.

Me lähdettiin samantien katsomaan Bondin enskaria. Se on musta ihan huippua, koska olen aina rakastanut Bond-leffoja. Lisäksi voin tunnustaa, että jos iskää ei olisi löytynyt, olisin hyvin todennäköisesti naimisissa Daniel Craigin kanssa. ;)

Leffan jälkeen me treffattiin meidän rakkaat ja ihanaiset ystävät L:n ja J:n, jotka olivat päässeet työmatkan takia piipahtamaan Suomessa Australiasta. Yhteinen intohimo meillä kaikilla on intialainen ruoka. Sinne siis illastamaan joukolla, intialaiseen! Kivan päivän päätteeksi oli mukavaa kellahtaa omaan petiin nukkumaan.

Seuraavan päivän aamuna me käytiin kiireettömällä aamiaisella Karirannan kahvilassa (mun suosikkikahvila)

Ei vaunuhässäkkää, ei syöttötuolihässäkkää, ei toppahaalari-riisu-pue-hässäkkää, ei sotkua

vain me kaksi ja aamiainen,

lapset on kivoja mutta tämä oli

niiiiin luksusta!

 

Rautakaupassa

Tänään me käytiin Leonin kanssa rautakaupassa.

Myöhemmin selviää mitä me täällä kotona ollaan duunailtu ja tuunailtu...



Nää kaksi juttua mä olisin halunnut ostaa,
mutta jotain ihan muuta sitten ostettiin..

Fiilistellään silti hetki: 

Boschin kuivausrumpu 
olis niin jees
vips, kyytiin

ja pikku poreamme
aah
vips

Kausikukat

 Olen joskus hommannut veskiin tällaisen "maljakon". Se on siis vaijeri jossa roikkuu koeputkia ja minulla on tapana pitää siinä kauden kukkia veskiä virkistämässä.

Nyt heitin näivettyneet laventelinoksat pois ja ulkoilureissulla pihan nurkalta napattiin Leonin kanssa mukaan tällaiset kauden kukkaset.

Mulla olis haaveissa tehdä jouluksi havuköynnös ulko-ovelle tai rapun kaiteeseen. Ehkä se on rapistumisen takia pakko sijoittaa ulos....?

Muutenkin meillä on suunnitelmissa olla joulu Suomessa ja kotona, ekaa kertaa. 

Taitaa siis olla jouluaiheisia askartelupostauksia tiedossa. :)

Sorsia ruokkimassa

 Me käytiin Leonin kanssa tänään pikku-Veskulla ruokkimassa sorsia. Sillä tavalla meillä hävitetään vähän homeiset tai kovettuneet leivät ja näemmä myös äidin leipomat kaurakeksit jotka eivät kelvanneet kenellekään...

  Ulkona on kivaa koska siellä on "tunta"!

 "Leipäjono."

 Kun leipäpussi rapisee, saapuu kaikki lammen sorsat jaolle.

Leonin samettitakki on Gapin ja kevyttoppikset H&M:n.

Kranssi

Tässä on elämäni ensimmäinen kranssi. En suuremmin ole mikään kranssi-ihminen, mutta ilmeisesti rouvittuminen ja omakotitaloistuminen on aktivoinut minussa jonkin kranssitumakkeen toimimaan niin että nyt kranssin ostaminen tuntui hyvältä idealta.

 Noihin tuoleihin haluaisin pienet harmaat taljat, jotta ne eivät näyttäisi talveksi ulos jääneiltä kesätuoleilta. 

Tai sitten stailaan meidän (kamalaa) pukuhuone ja saunaosastoa niin että siirrän tuolit sinne talveksi.

Yhden illan juttu

Tässä taas yksi "yhden illan juttu" joita rouvat ja äidit voivat hyvällä omallatunnolla harrastaa.

Neuloin Kelo-langasta neliönmuotoiseen kynttiläpurkkiin tällaisen päällisen.

Jokaiselle sivulle loin kahdeksan silmukkaa, yhteensä siis 32 silmukkaa.

Minulla taisi olla tässä kutosen puikot vaikka Kelolle muistaakseni suositellaan kaseja.

Hombre

Buenos dias! 

Cómo estás?

Löytö

Tei  kirpparilta kivan löydön.

Inkkarituoli 6euroa.

Jee!

Yksi kulma vaatii korjausta ja jalan ruuveja pitää kirsitää, mutta silti

Jee!

Setä

 ("Setä" on vielä kesken. Tässä takin helman pituus mietinnässä...)

 Olen ommellut Leonille tällaista "setää". Hahmon lopullinen imago on vielä hieman hakusessa, koska työ on kesken ja se elää koko ajan. Aluksi minun piti tehdä siitä Nukkumatti, mutta vaaleansininen fleeceasu ei sittenkään inspiroinut tekijää. Toisaalta mietin, että voisin ommella sedälle isot siivet ja tehdä siitä uudenlaisen jouluenkelin.

 

Ompelin nuken vartalon vaaleanruskeasta puuvillasta käyttäen muokkaamaani Tilda-nuken kaavaa. Ensin ompelin Sedälle takin ja neuloin pipon harmaasta langasta. Näissä varusteissa Setä rupesi näyttämään hieman laitapuolen kulkijalta ja päätin ommella hänelle siistit suorat housut. Sitten vielä huopaiset virsut jalkaan ja kirkasvärinen kaulahuivi kaulaan, ettei koonaisuus mene liian harmaaksi.

Setä on aika vaikuttava näky, sillä pituutta sillä on noin 70cm.

B niinkuin Betoni

 Olen valanut betonista riipuksia.

Kuviot on siirtokuvatarroja. Tässä lehtikuviossa siirtokuva ei oikein tarttunut riipuksen pintaan. Täytynee lakata se vaikka kirkkaalla kynsilakalla, jotta kuvion repsottavat reunat tarttuisivat kiinni. Muita riipuksia en millään haluaisi lakata, koska betonin mattainen satiinipinta katoaa lakan alle.

Saapa nähdä miten kuviot pysyvät riipuksissa...

Minua on aina kiehtonut valokuvan ja korun yhdistäminen. Luulempa että seuraavalla kerralla kokeilen miten saisin valokuvan siirrettyä korun pintaan...

Tein myös tällaisen tuikkukokeilun.

Nöppis

Tässä on äidin pikku Nöppö-hiiri eli alias Nöppis.

Nöppis osaa syödä itse.

Nöppis ei halua että ku-kaan auttaa syömisessä. 

Huoh.

Hand made soap

Moikka pitkästä aikaa! Meidän nettiä vaivaa jokin, enkä siksi ole päässyt bloggaamaan. Yritän nyt kuitenkin. 

Olen innostunut taas tekemään kaikenlaisia askartelujuttuja. Tässä kuvia omatekemistä saippuoistani.

Ostin askartelukaupasta saippuamassaa, joka sulatetaan ja sekaan lisätään väriä ja tuoksua ennen valamista.

Mä olin ostanut sellaista valkoista värijauhoa, jolla massan saa maitomaisen valkoiseksi. Valkoiseen saippuamassaan lisäsin aimohumpsauksen kookoshiutaleita. Tuoksuksi valitsin eugalyptys-tuoksun. Olen käyttänyt tuoksuina näissä saippuantekohommissani niitä luontaistuotekaupan 100% eteerisiä öljyjä. 

Tummaan saippuaan kaadoin mukaan mustaa teetä joka värjäsi massan ruskeaksi. Laitoin tähänkin massaan himpun sitä valkoista jauhetta, jotta massan läpikuultavuus katoaisi. Tuoksuna tummassa saippuassa on savuyrtti. 

Valoin saippuat pakasterasioihin ja massan kovetuttua leikkasin paloiksi pitkällä veitsellä. Pienet ylijäämäpalat voi ottaa rasiassa mukaan reissusaippuoiksi tai sulattaa uudelleen toista projektia varten.