sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Mineraalimeikki, selkälaulu ja Tenaa


Kävimme tänään pikku-Leonin kanssa naistenmessuilla.
Siellä minulle esiteltiin tällainen mineraalimeikkisarja. Sain jopa koemeikin kasvoilleni ja ihastuin aikalailla. Minulla on valehtelematta pohjoiseuroopan mittavin kokoelma meikkivoiteita, peitepuikkoja yms tahnoja ja tärpättejä. Kaikissa niissä on jotakin vikaa. Yleensä se on väärä väri tai liian paksu koostumus. Loppupelissä nyt ihoni on niin hyvässä kunnossa etten välttämättä edes tarvitse meikkivoidetta. Puuterin levittäminen "paljaalle" iholle tuntuu hullulta (ja kuivattavalta) ajatukselta. Tämä mineraalimeikki voisi olla mun juttu.
Onko kokemuksia tästä meikkisarjasta?

Muuten messut olivat aika laihanlaiset.
Jonossa kuulin että Hunksit olivat olleet lavalla edellisenä päivänä, ainoastaan.

Unikulman esittelijä aloitti myyntipuheensa kysymällä leveästi hymyillen:

-Kuinkas teillä nukutaan?

Ajattelin mielessäni että

-No, mulla on just todettu parantumaton selkäsairaus, jonka aiheuttama kipu on helvetistä. Lapsi herättää 2-3 kertaa ja koira haluaa pissalle pari kertaa yössä, että kiitos vaan kysymästä. Viimeksi olen nukkunut enemmän kuin tunnin putkeen noin kahdeksan kuukautta sitten...

mutta sanoinkin että

-Meillä on nämä sänkyasiat kotona ihan kunnossa.

En kyllä usko, että tämäkään lause oli se mitä myyjä halusi kuulla...

Hoitojen osastolla kiharatukkainen nainen kertoi voivansa parantaa selkäni laulamalla.
Se ei ole tullut kyllä mieleenikään. Olen kyllä kiroillut kuin turkkilainen, mutta se ainakaan ei auta, todistetusti.

Ovella jaetussa tuotekassissa sain Tenaa, palan ruisleipää ja närästyslääkettä.
Kauan eläköön suomalainen Nainen!

lauantai 24. syyskuuta 2011

Uusi tukka



Katselin eilen itseäni peilistä ja totesin lookini olevan aika rämettynyt.
Laitoin kampaaja Tiialle tekstaria kyselläkseni milloin hän olisi maisemissa,
jotta pääsisin tukanleikkuuseen.

Hän ehdotti, että olisi ehkä kaikille helpompaa jos hän tulisi meille kotiin, vaikka huomenna.
Ajattelin joutuvani odottamaan viikon, puolitoista ja joutuvani järkkäämään lastenhoitajan yms.
Oli kuin olisin saanut sylillisen kukkia tekstiviestitse. Näin hyvää palvelua en olisi osannut edes toivoa. Sanoinhan että hän on kultaakin arvokkaampi!

Haluaisin polkkatukan. Helpon, selkeän, elegantin ja muokkailtavan leikkauksen. Sitä voisi kammata kiiltäväksi, rullata kiehkuroille, rutistella ja rypistellä... jne Otsatukan voisi föönata pulleaksi tai siivota pinnillä sivuun.




Ryömimishaalari


Kävimme siis Leonin kanssa kangaskaupassa. Pirkko ei ollut vuorossa ja jouduin asioimaan vieraan myyjän kanssa. Kerroin halustani ommella Leonille vatteita ja ennenkuin pääsin pisteeseen olimmekin jo hiirikuosiosastolla. Puuh, ei Nasuja, ei keltaisia hiiriä, ei näitä paloautoja... Pirkkoaaaa ikävääääh!
Pirkko on suosikkimyyjäni ja hän ymmärtää puolesta sanasta mitä milläkin kertaa olen vailla. Olen tullut elämässäni siihen pisteeseen, että olen kaikkien harharetkieni jälkeen löytänyt kampaaja Tiian, hammaslääkäri Jarmon ja kangaskaupan Pirkon. Nämä kolme ihmistä tekevät elämästäni niin paljon helpompaa.

Mutta takaisin ompeluhommiin:
Löysin lopulta kuitenkin kivoja kankaita joista olisi tarkoitus ommella untuvikollemme talvilämmikkeitä. Ompelin lämmikkeeksi tällaisen ryömimishaalarin, koska Leonilla on usein lattialla ollessaan kylmät kädet.



Hei! Äläs vedä siitä!




Aah. Mankku! Pois kuvasta nyt.
Mene omaan petiin.


Mankkuuh!


Mihinkäs sä nyt... Leeeoooon.


No niin. Hei mikäs sulla on. Ääh, se on Mankun lelu! Yäk!
VOi ei, se vinkuu. Annetaan iskän nukkua yövuoroa varten.
Mennään vaikka ulos...


perjantai 23. syyskuuta 2011

Kasvihuone iltavalaistuksessa


Koto


Tänään aamupuuron aikaan katseltiin Leonin kanssa mtv3:lta Kotoa.
Se on Anu Harkin tuunausohjelma, joka jakaa ideaspotteja tuunaajille näemmä myös aamu-tv:ssä.
Tänään tuunattiin kahdesta t-paidasta uusi rimpsupaita. Aika kiva idea!




Iskä kiikutti vaatehuoneeni lattialle kaameen kasan vanhoja vaatteitaan kun kerroin, että olen taas varannut kirppispöydän. Taidan tönkiästä kasan läpi, josko löytäisin jotakin tuunattavaa...

Kuvat lainattu mtv3: Koto

Puutarhurin kasviskeitto


Tänään tein koko perheelle kasvissosekeittoa:
simppeliä ja terveellistä, tuoreista, puhtaista raaka-aineista.



Arvovaltainen sopparaatimme kiittää kokkia leveällä hymyllä ja kellahtaa vaunuihin masun viereen päikkäreille.


Aikuiset saivat sopan kaveriksi valkosipulissa ja oliiviöljyssä paahdettuja ciabatta-naksuja.


Tykkään ommella, neuloa ja muutenkin tuunailla ja duunailla, sisällä. Ulkona tulee oltua aivan liian vähän. Kun on kokopäivän sisällä olo on ihan kamala, väsynyt ja tunkkainen. Tänään me ollaan oltu Leonin ja Manu-koiran kanssa kokopäivä ulkona. Siivottiin kasvihuone talvikuntoon ja istutettiin joitakin yrttejä pikkuruukkuihin keittiön ikkunalaudalle.


Muut kasvit leikkasin alas ja kaivoin juuret ylös, mutta lyhtykoiso sai vielä aikalisän. Josko muutama aurinkoinen päivä vielä saataisiin, jotta marjat kypsyisivät.
Ajattelin laittaa tyhjentyneeseen kasvihuoneeseen illan pimennyttyä lyhtyjä ja kynttilöitä. Uskon valaistun kasvihuoneen olevan pimeällä tunnelmallinen...




Pihapuuhapäivänä eilen kirpparilta 4 eurolla ostamani kumpparit pääsivät tositoimiin.

Kangaskaupassa


Käytiin tänään Pippurisilmän kanssa kangaskaupassa.
Ruutuliivi aiheutti mammoissa ansaittua ihailua.




AAAaaaahahahahahah! Jee!

Mitä tänään syötäisiin?


Merianturaa ja tiikerirapuja chilikastikkeessa.
To-del-la tulista. Ho-ho-hot!!!

torstai 22. syyskuuta 2011

Veneen radio


Löysin pikkukameran usb-johdon viimein ja sain kuvat koneelle. Kamerassa oli mm tämä radioprokkis kesältä.

Sain siis tehtäväkseni verhoilla veneen radiolaatikon. Laatikko oli tehty vanerista. Ompelin päällisen valkoisesta tekonahasta. Leikkasin radiolle sopivan kokoisen aukon.




Sitten vielä piuhojen asennus ja voila!
Veneellähän ei voi kuunnella mitään muuta kuin radio aaltoa...

haalarituntemuksia


Haalariasia saattaa herättää äidissä monenlaisia tuntemuksia, huomaan. En ennen äidiksi tuloa arvannutkaan kuinka herkkä ja tunteikas aihe niinkin arkipäiväinen asia kuin talvihaalari voi olla. Tai sitten olen jossain imetyshuuruissani taas, mutta antakaas kun kerron:



Ilmat kylmenee ja minulle on siis tullut haalariajatuksia. Leon-leijona tarvitsee haalarin, tarkalleeottaen kolme: lämpimän neulehaalarin, kevyen välikausihaalarin, sekä toppahaalarin pakkaselle. Tämä tulee olemaan todella haasteellinen projekti, sillä en pidä haalareista, joita marketit ovat pullollaan. En halua Leonille sinistä , enkä myöskään haalaria jossa on limen vihreää. En liioin pidä fleecestä. En halua Reimaa enkä Tuttaa. Tässä pätee sama perustelu kuin siinä, etten halua Finlaysonin lakanoita, eli ei perustelua, en vain pidä niistä. Arvannette että haalarivaihtoehdot näin poissulkien ovat aika vähissä.

Ensimmäinen toivehaalarini on neulehaalari KappAhlista. Kumpaakaan ylimmissä kuvissa olevaa Newbie-haalaria emme eilen iskän kanssa kyseisestä kaupasta kuitenkaan löytäneet. Nettikauppaa ei KappAhlilla olla lain. Höh.

Tämä musta välikausihaalari on kiva löytö, koska väri miellyttää ja hintaa Tikkunekun nettikaupassa oli vain piirun yli 30euroa. Siitä selvittiin siis käden käänteessä.

Ja sitten on tämä Ver de Terren suosikkihaalarini. Väri on kaunis tumma ruskea ja hupun reunassa on aito karva. Mutta voi surkeutta, Luccan nettikaupassa haalarin hinta on 1900kr eli likimain 208euroa.

Kun aloitin selaamaan netistä lasten toppahaalareita, sain huomata että alle 50euron on ihan turha kuvitella hankkivansa yhtään minkäänlaista haalaria, 70euroa ei ole raha eikä mikään haalarikaupoilla. Ok-haalarit maksavat 100euroa ja ne kivat joissa ei ole fleeceä eikä sinistä, maksavat 100-200euroa. Puuh.

Menin tänään kirppikselle ja löysin sieltä tämän Ver de Terre-haalarin oikean värisenä, ja kokoisena 7 eurolla. Tuijotin hintalappua ja kääntelin kiivaasti haalaria löytääkseni reijät tai toimimattoman vetskarin. Haalari oli priima. Minun teki mieli kiljua onnesta, hypellä pitkin käytäviä ja sanoa kaikille "katsokaas minkä löydön minä tein!". Tulin tosi onnelliseksi tästä löydöstäni. Uskon äitiyden aktivoineen minussa jonkin tumakkeen, joka nykyään säätelee tunne-elämääni. Aiemmin tämä olisi ollut vain ruskea toppahaalari.



Haalarin kuvat lainattu Ver de Terren sivuilta.

perjantai 9. syyskuuta 2011