Olen viettänyt vauvavapaata päivää,
sillä pakkasin iskän ja vauvan aamulla Helsinkiin menevään autoon. :)
Mulla oli illansuussa yksi työhommeli, mutta sillä nuuvilla sain koko ihanaisen päivän itselleni.
Nyt on siis tukka värjätty, kynnet lakattu, blogia postattu, naistenlehdet luettu...yms. kaikkea muuta ihanaa.
Oon ollut koko kuluneen vuoden ajan aivan tajuttoman väsynyt. (Eka vuosi äitinä. Tiedoksi niille jotka eivät tienneet.) Tämä väsymys on tuonut mukanaan tietynlaista välinpitämättömyyttä itseä kohtaan. Olen ajatellut vain vauvan ja korkeintaan perheen parasta. Olen unohtanut itseni kokonaan. Monellakin eri tavalla. En ole jaksanut nähdä lainkaan vaivaa oman ulkonäköni hoitamiseen. Lisäksi en ole jaksanut tehdä mitään askarteluhommia, joita ennen vauvaa tein päivittäin. En urheilla, en aina edes syödä.
Nyt kun vauva nukkuu yöt hyvin ja väsymyksen ote pikkuhiljaa kirpoaa, on mun elämä muuttunut pikkuhiljaa ennalleen. Olen alkanut taas tunnistamaan itseni. Tällä tarkoitan mm. sitä että nyt jaksan taas innostua tekemään näitä pikkujuttujani.
Tänään tein kirkkaanvärikkäät helmet. Tein takaosan vain mustista helmistä, sillä kokovärikkään helmet näyttivät lastentarhanopettajan helmiltä. Nyt mustalla ryyditettynä ne ovat enemmän muotoilijan helmet. Vai ovatko?
sillä pakkasin iskän ja vauvan aamulla Helsinkiin menevään autoon. :)
Mulla oli illansuussa yksi työhommeli, mutta sillä nuuvilla sain koko ihanaisen päivän itselleni.
Nyt on siis tukka värjätty, kynnet lakattu, blogia postattu, naistenlehdet luettu...yms. kaikkea muuta ihanaa.
Oon ollut koko kuluneen vuoden ajan aivan tajuttoman väsynyt. (Eka vuosi äitinä. Tiedoksi niille jotka eivät tienneet.) Tämä väsymys on tuonut mukanaan tietynlaista välinpitämättömyyttä itseä kohtaan. Olen ajatellut vain vauvan ja korkeintaan perheen parasta. Olen unohtanut itseni kokonaan. Monellakin eri tavalla. En ole jaksanut nähdä lainkaan vaivaa oman ulkonäköni hoitamiseen. Lisäksi en ole jaksanut tehdä mitään askarteluhommia, joita ennen vauvaa tein päivittäin. En urheilla, en aina edes syödä.
Nyt kun vauva nukkuu yöt hyvin ja väsymyksen ote pikkuhiljaa kirpoaa, on mun elämä muuttunut pikkuhiljaa ennalleen. Olen alkanut taas tunnistamaan itseni. Tällä tarkoitan mm. sitä että nyt jaksan taas innostua tekemään näitä pikkujuttujani.
Tänään tein kirkkaanvärikkäät helmet. Tein takaosan vain mustista helmistä, sillä kokovärikkään helmet näyttivät lastentarhanopettajan helmiltä. Nyt mustalla ryyditettynä ne ovat enemmän muotoilijan helmet. Vai ovatko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti