tiistai 15. joulukuuta 2009

Atlantti

Olin viikon etelän auringossa lämmittelemässä ja kaamosta paossa. Lämpö, valo, ilo ja värit hellivät pientä viluista ja väsynyttä kalpeanaamaa. Ihmiset olivat nauravia ja puheliaita ja ennenkaikkea huolettomia. Kaikki tämä mukava ja kupliva hyväntuulisuus näkyy uusissa koruissani. Ne ovat kepeitä ja heleitä.
Matkalla, tarkalleenottaen kun lentokone oli laskeutunut takaisin tuuliselle ja pimeälle Helsinki-Vantaalle, tulin ajatelleeksi voisiko olla mahdollista jatkossa asua osan vuodesta ulkomailla. Ja vastasin itselleni, että mikä tahansa on mahdollista. Mikä tahansa.




























1 kommentti:

visuaalisesti vaativa kottarainen kirjoitti...

Olen täsmälleen samaa mieltä. Mikä tahansa on mahdollista.