Koristeita

 Kameran usb- johto on jossain, luulen että mökillä. 

Olen kerännyt netistä muiden ottamia kuvia erilaisista koristeideoista.

Näitä voi käyttää jouluna tai ihan muutenvaan. 

(Ylempi kuva livingstonesta ja alempi kuva etsystä.)

 Betoni houkuttaa tällä hetkellä tosi paljon. 

Nämä kivat kuvat olen lainannut Esmeraldan blogista.

Laitan näytille kuvia omista pikkuaskarteluistani, kunhan löydän sen usbin.

Olen nimittäin tehnyt joulukorttivalmisteluja... joo'o!

Iltavieraat

 Ilta viileni nopeasti ja laittelin mökin kaminaan tulet.

Ennen iltapuuron keittoa saimme kyläilijöitä. Ensin tuli isäjoutsen, joka huikkasi kaislikkoon että tulkaa vaan...

Sitten rantaan, aivan laiturimme viereen uivat äiti ja kuusi poikasta.

Savu kihartui piipusta kirkkaalle taivaalle.

Lisää lapsia

 Me siis iskän kanssa toivottiin saavamme lisää lapsia äkkiä 

ja saatiinkin Sokerioravat lainaksi kahdeksi päiväksi. 

Nooh, seuraavaksi pyydettiin, että voisko kummipoika-Kaarlo tulla yksinäisen Leonin hoviviihdyttäjäksi.

Pimpom, ovikello soi ja kappas vaan... Hei iskä, meillä onkin nyt viisi lasta! Jee!

 Leon ja Kaarlo piirtää. Tsekkaa hymy!

Nyt kaikki ryhmäkuvaan!

Yks, kaks, kol, nel, viis lasta, yks koira, pojat olkaas kunnolla, iskä pois kuvasta... 

Äääh nyt eka jo itkee.

Potretti

Äidin kulta. 

Ja äiti.

Aamupala

Aamupalapostauksia tulee nyt tuhka tiheään...

Tässä yksi helmi viimepäiviltä. Illalla saimme mökille vieraita ja he toivat mukanaan sushia!! Jee, mikä yllätys! Söin aamupalaksi iltapalalta ylijääneet herkut. Nam. Tällä jaksoi pitkälle kuumaan torimarkkinapäivään.

Kaverille kans

 Tässä salaa kuvattua materiaalia siitä, 

kun Leon juottaa kengurulelulleen maitoa.

like father like son

Sama kengu oli myös iskän lempilelu 30 vuotta sitten.

Aamupalaa

Luksusaamupalaa mökillä:

Tuoreita, vastapaistettuja croisantteja,

kanttarellimunakasta,

mustikkamaitoa

ja kahvia.

Metsässä

 Lähdin mökiltä sieneen ja ajattelin kulkea metsän reunassa ihan mökkitien tuntumassa, etten eksyisi.

Mäen nyppylällä poikkesin hieman metsän puolelle ja päätin kulkea polkua pitkin metsään päin. 

Kuljeskelin mäellä ja päätin palata tielle kun siniä ei löytynyt. Sitten ei löytynyt tietäkään.

Siellä missä kuvittelin tien kulkevan olikin tiheä kuusikko. Yritin kuunnella kuuluisiko mökiltä ääniä, että voisin suunnistaa niitä kohden. Eipä kuulunut. Olin eksynyt.

Harpoin mäen nyppylällä ilmeisesti pari ympyrää ja ehdin jo miettiä kuinka minua helikopterilla etsittäisiin vauvan itkiessä ikäväänsä iltahämärässä mökillä. Voi kamalaa, minulleko tämä nyt tapahtui.

Näin puiden välistä järven kimalluksen ja päätin lähteä harppomaan rantaa kohti. Mökki oli rannassa, enkä minä voinut olla kovin kaukana. Rannassa näin ensimmäiset kanttarellit ja samassa kuulin ukkosen jyrähtelyä. Nappasin sienet pussiin. Kurkkasin pengermän toiselle puolelle ja taisin naurahtaa ääneen. Jee ja Bingo! Näin paljon kanttarelleja odotti eksynyttä citymaasturia. Sokea kana todellakin löysi jyvän!

Sateen hakatessa selkää kahmaloin sieniä pullistuvaan pussiin. Ilman tätä löytöä olisi eksyminen ollut ehkä vähän noloa. Olin ehkä 200metrin päässä mökistä.