Keräsin luonnonkukkakimpun kun palasimme eilenillalla mökiltä kaupunkiinpäin.
Taivuttelin kukkaset pallomaljakkoon niin että varret osuvat veteen ja kukat kiertävät kauniisti maljakkoa. Yön aikana kaikki kukat olivat päättäneet lähteä yksissätuumin kiipeämään ylöspäin kohti maljakon suuta.
Iskä mietti aamukahvilla että miksi - eiväthän kukat mitään ajattele... vai ajattelevatko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti