Juttuja

Löysin "Sun äitis" blogista oivallisen reseptin pienen novelli kirjoittamiseen. Se menee näin:

1. Maisemakuvaus
2. Joku tekee jotakin
3. Joku sanoo jotakin
4. Joku sanoo jotakin
5. Yllättävä käänne
6. Joku tekee jotakin
7. Maisemakuvaus

Resepti vähentää vilkkuvan kursorin tuijotusaikaa, mutta paineita kirjoittamisen aloittamiseen aiheuttaa tämä viiltävän nerokas esimerkki reseptin käyttämisestä.

Seitsemän virkkeen novelli
Marraskuisena yönä meri on pimeä Kaivopuiston rannassa, mitä nyt Harmaja hissuksiin välkyttää etäällä. Liisa kääntää Datsunin kävelytielle ja takapenkillä käsi tavoittelee rintaa.
- Sulla on kauniit kädet, äidin kädet, se sanoo ja puristaa rintaani.
- Toista kans, vastaan.
Toukokuussa se kosii.
Istun venetrailerilla ja nyökkään. Vajan ovesta näkyy hiekkapiha ja vanhoja autonrenkaita.


Arvelin, että maasta se pienikin ponnistaa ja rohkea rokan syö vaimitensenytmeni.

Lasin läpi katsottuna maisema on musta, vain pienet siniset valot kiitotien molemmin puolin osoittavat tien taivaalle. Katselen kuinka turbiinit ampuvat sankareita matkaan.
-Se tais olla viimeinen kuulutus. Nyt on lähdettävä, hän sanoo ja nousee tuolista.
-Viimeinen kuulutus, huokaan.
Otan matkalaukkuni ja kävelen etuovesta ulos autolle.
Liikenteen valomeri puuroutuu märissä silmissä kun ajan takaisin paikkaan, jota kodiksi kutsuttiin.

Nyt kaikki testaamaan.

-Ei kirjoittaminen ole sen raskaampaa kuin ojan kaivaminenkaan, virnisti äidinkielenopettajani aikanaan.

"Sun äitis" blogiin tästä.
http://sunaitis.blogsome.com/2006/02/27/seitseman-virkkeen-novelli/