haalarituntemuksia

Haalariasia saattaa herättää äidissä monenlaisia tuntemuksia, huomaan. En ennen äidiksi tuloa arvannutkaan kuinka herkkä ja tunteikas aihe niinkin arkipäiväinen asia kuin talvihaalari voi olla. Tai sitten olen jossain imetyshuuruissani taas, mutta antakaas kun kerron:

Ilmat kylmenee ja minulle on siis tullut haalariajatuksia. Leon-leijona tarvitsee haalarin, tarkalleeottaen kolme: lämpimän neulehaalarin, kevyen välikausihaalarin, sekä toppahaalarin pakkaselle. Tämä tulee olemaan todella haasteellinen projekti, sillä en pidä haalareista, joita marketit ovat pullollaan. En halua Leonille sinistä , enkä myöskään haalaria jossa on limen vihreää. En liioin pidä fleecestä. En halua Reimaa enkä Tuttaa. Tässä pätee sama perustelu kuin siinä, etten halua Finlaysonin lakanoita, eli ei perustelua, en vain pidä niistä. Arvannette että haalarivaihtoehdot näin poissulkien ovat aika vähissä.

Ensimmäinen toivehaalarini on neulehaalari KappAhlista. Kumpaakaan ylimmissä kuvissa olevaa Newbie-haalaria emme eilen iskän kanssa kyseisestä kaupasta kuitenkaan löytäneet. Nettikauppaa ei KappAhlilla olla lain. Höh.

Tämä musta välikausihaalari on kiva löytö, koska väri miellyttää ja hintaa Tikkunekun nettikaupassa oli vain piirun yli 30euroa. Siitä selvittiin siis käden käänteessä.

Ja sitten on tämä Ver de Terren suosikkihaalarini. Väri on kaunis tumma ruskea ja hupun reunassa on aito karva. Mutta voi surkeutta, Luccan nettikaupassa haalarin hinta on 1900kr eli likimain 208euroa.

Kun aloitin selaamaan netistä lasten toppahaalareita, sain huomata että alle 50euron on ihan turha kuvitella hankkivansa yhtään minkäänlaista haalaria, 70euroa ei ole raha eikä mikään haalarikaupoilla. Ok-haalarit maksavat 100euroa ja ne kivat joissa ei ole fleeceä eikä sinistä, maksavat 100-200euroa. Puuh.

Lucca-kauppaan

Menin tänään kirppikselle ja löysin sieltä tämän Ver de Terre-haalarin oikean värisenä, ja kokoisena 7 eurolla. Tuijotin hintalappua ja kääntelin kiivaasti haalaria löytääkseni reijät tai toimimattoman vetskarin. Haalari oli priima. Minun teki mieli kiljua onnesta, hypellä pitkin käytäviä ja sanoa kaikille "katsokaas minkä löydön minä tein!". Tulin tosi onnelliseksi tästä löydöstäni. Uskon äitiyden aktivoineen minussa jonkin tumakkeen, joka nykyään säätelee tunne-elämääni. Aiemmin tämä olisi ollut vain ruskea toppahaalari.

Haalarin kuvat lainattu Ver de Terren sivuilta.