Kävimme siis Leonin kanssa kangaskaupassa. Pirkko ei ollut vuorossa ja jouduin asioimaan vieraan myyjän kanssa. Kerroin halustani ommella Leonille vatteita ja ennenkuin pääsin pisteeseen olimmekin jo hiirikuosiosastolla. Puuh, ei Nasuja, ei keltaisia hiiriä, ei näitä paloautoja... Pirkkoaaaa ikävääääh!
Pirkko on suosikkimyyjäni ja hän ymmärtää puolesta sanasta mitä milläkin kertaa olen vailla. Olen tullut elämässäni siihen pisteeseen, että olen kaikkien harharetkieni jälkeen löytänyt kampaaja Tiian, hammaslääkäri Jarmon ja kangaskaupan Pirkon. Nämä kolme ihmistä tekevät elämästäni niin paljon helpompaa.
Mutta takaisin ompeluhommiin:
Löysin lopulta kuitenkin kivoja kankaita joista olisi tarkoitus ommella untuvikollemme talvilämmikkeitä. Ompelin lämmikkeeksi tällaisen ryömimishaalarin, koska Leonilla on usein lattialla ollessaan kylmät kädet.
Hei! Äläs vedä siitä!
Aah. Mankku! Pois kuvasta nyt.
Mene omaan petiin.
Mankkuuh!
Mihinkäs sä nyt... Leeeoooon.
No niin. Hei mikäs sulla on. Ääh, se on Mankun lelu! Yäk!
VOi ei, se vinkuu. Annetaan iskän nukkua yövuoroa varten.
Mennään vaikka ulos...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti