Kuuminta hottia ja lämpimiä villapaitoja

On ihanaa, että käsityöt ja niiden tekeminen on tullut muotiin. Vielä muutama vuosi sitten oli vähän noloa kulkea kotitekoisissa vaatteissa. Neulominen oli vain mummojen puuhaa. Vain merkkivaatteilla voi tehdä vaikutuksen.
Nyt omatekemät ja omatuunaamat vaatteet ovat kuuminta hottia. Kyseessä on pakko olla jonkinsortin vallankumous eikä vaan paikallinen ilmiö, sillä kaikenkarvaiset harrastajat kirmaavat sankoin joukoin käsityötarvikeliikkeestä toiseen, kirppiksen pihasta ei löydä enää vapaata parkkiruutua ja markettien lankakorit ovat aina tyhjät.

Käsityöt ovat muutakin kuin käsitöitä. Uskon sen olevan identiteettityötä siinä missä shoppailukin. Ekot ompelevat kestovaippoja villasta ja bambusta, retrot tekevät kasseja mummolan verhoista, sisustuskärpäset vaihatavat kausiverhoista toiseen, nipertäjät pistelevät ristipistojaan valonheittimen ja suurennuslasin kanssa... jne.
Terkkuja vaan kaikille kavereilleni jotka itsensä tästä tunnistivat :)

En tunnusta kuuluvani mihinkään erityiseen ryhmään, mutta huomaan että mulle on todella tärkeää saada neulontahetkeni ennen nukkumaanmenoa, kun vauva on laitettu nukkumaan, astiat koneeseen ja pyykit kuivumaan. Se on kuin meditaatio, hyvänyön rukous.

En tee vaatteita itselleni tai vauvalle, koska tarvitsemme vaatteita, en todella. Teen vaan tekemisen riemusta.

Ja koska Leon on aina vähintäänkin hengessä mukana, uskon hänen oppivan virkkaamaan ennenkuin kävelemään...
Toisaalta minusta on varmasti ihanaa lukea myöhemmin kuinka hän, ollessaan Versacella suunnittelijana kertoo Voguen haastattelussa olevansa käsityöyrittäjäperheestä. Siitä kuinka hänen äitinsä oli käsityölainen ja kuinka Leon [Lion] muistelee saaneensa jo ihan pienenä leikkiä äidin kangaspaloilla ja lankarullilla.
;)