Tein pari lelukuutiota lisää...
Tarkoituksenani alemmassa lelu-postauksessa oli provokatiivisessa hengessä tökkiä aiheesta keskustelua liikkeelle. Hienoa että niin kävi.
Kiitos kommenteistanne ja odotan innolla muidenkin kommentteja, krääsäahdistuksesta virkattuihin nunnuihin.
:)
Tarkoituksenani alemmassa lelu-postauksessa oli provokatiivisessa hengessä tökkiä aiheesta keskustelua liikkeelle. Hienoa että niin kävi.
Kiitos kommenteistanne ja odotan innolla muidenkin kommentteja, krääsäahdistuksesta virkattuihin nunnuihin.
:)
2 kommenttia:
Meidän lapsellamme on kamala määrä leluja. Isoja laatikollisia pikkuautoja (isänsä ja kummitätinsä perheen vanhoja), on Cars-autoja, legoja, junarataa, palapelejä, muita pelejä. Ihan kaikkea. Ainokaisena suurin vaara on varmaan liiallinen yltäkylläisyys.
Mutta toisaalta: lapsi keksii leikin vaikka talouspaperin hylsystä tai sateenvarjosta.
Päiväkodin omahoitaja totesi, että ei ole pitkiin aikoihin nähnyt lasta, joka osaisi leikkiä niin hyvin kuin meidän poikamme.
En ole kyllä vielä ikinä nähnyt länsimaista lasta, joka ilahtuisi näistä kehittävistä puuleluista. Ehkä ne eivät ole enää lapsen oman kokemusmaailman mukaista leikkimaailmaa tukevia. Leikkihän on lapsen tapa käsitellä asioita ja harjoitella taitoja. Kärjistetysti sanoen vain muutama luomutilallisen lapsi enää tarvitsee niitä taitoja joita käpylehmälauman paimentamisesta tulee.
Ja minusta monen asian kannalta on huolestutavampaa esim. arkipäiväistynyt ulkomaanmatkailu kuin muutama liika lelu.
Kiitos kommenteistasi! Mikä sinua matkailussa erityisesti huolestuttaa?
Lähetä kommentti