Krääsäahdistus - ja miten se eliminoidaan

Iski valtava krääsäahdistus. Kaikki alkoi rullautua jo siitä hetkestä lähtien kun tutkin asuntoni istumapaikkoja. Asunto on pieni city-yksiö ja eräänä päivänä rupesin pohtimaan, että minulla on olohuoneessa sohvat 2+3:lle henkilölle sekä nojatuoli. Istumapaikkoja oli siis kuudelle henkilölle. Keittiössä on ruokailuryhmä niinikään kuudelle. Minulla oli siis istuimia yhtäaikaa 12:n ihmisen tarpeisiin... Aika harvoin luonani kuitenkaan on yhtäaikaa 11 vierasta, joten eliminoin sohvat ja hankin tilalle yhden uuden, josta juttua alempana.
Tilanne rauhottui hetkeksi, mutta
kärjistyi lopulta siihen kun yritin viikonloppuna änkeä pussilakanoita liinavaatekaappiin. Lakanoita on vähintää yhdelle komppanialle ja tutkittuani tilanahtauden syytä tarkemmin, totesin sen johtuvan pikkupyyhkeiden määrästä, joilla pyyhkisi hyvin yksi kokonainen pataljoona. Asun yksin joten Pohjoismaiden suurimman liinavaatekokoelman rakentaminen juuri tähän osoitteeseen lienee virheratkaisu. Tämä ahdistus käynnisti suuremman empiirisen hankkeen, jossa kävin läpi muutakin tekstiilipuolen varusteluani. Lempivaatteita on muutamia ja käytössä oleviin kivoihin vaatteisiin ei tarvita kuin yksi rekki. Loppu, joskin mittava tekstiilimassa muodostuu "tää oli joskus kiva"- sekä "ehkä tätä vois vielä pitää"-tyyppisestä materiaalista. Eihän tässä ole mitään järkeä, että minulla on varastossa enemmän vaatteita joita en pidä ja joista en pidä. Kuinka monta matkalaukkua sinkku tarvitsee? Monetko ruskeat nahkasaappaat on liikaa? Neljät?
Empiirisissä tutkimuksissani kartoitin myös juomalasien ja kakkuvuokien kokoelmaa. Kakkuvuokia on viisi ja juomalaseja aivan järjetön määrä.
Lopputulemana tästä totean että puolet kamoista lähtee pellolle! Tai tarkemmin siis kirpparille. Pakkaan kaiken mikä ei ole mun ehdoton suosikkitavara, hinnoittelen niin että ne varmasti menee kaupaksi. Ja yksikään niistä jutuista joka ei mene kaupan, ei tule takaisin tähän kämppään vaan kuljetetaan kirpparilta kierrätykseen. Puuh!