Valkea lintu

Voi ihanuutta! Lahdessa järjestetään ensi kesänä valtava voimistelutapahtuma Sun Lahti. Kävin eilen treenaamassa Valkea lintu-nimistä esitystä ja voi että se oli mukavaa, vaikka pohkeet ovatkin tänään ihan tulessa...

Olen voimistellut koko nuoruuteni, mutta nyttemmin perheen perustamisen myötä rakas harrastus on jäänyt. Välillä olen käynyt punttikset ja pumpit todeten, etteivät ne ole minua varten. Olen haravoinut kaikenmaailman balletonet ja pilatekset, mutta veri vetää aina vaan perusvoimistelun pariin. 

Eilen sitten, ystävän houkuttelemana, rohkaisin mieleni ja lähdin voimistelutreeneihin. Pääsin koulun pihaan, jossa parveili parikymppisiä kilpavoimistelijoita tiukoissa nutturoissaan ja seuran edustusasuissaan.

 Nielaisin, vedin hartiat taakse ja moikkasin tyttöjä, samalla kun tajusin meidän olevan menossa samalle tunnille. Päätin kuitenkin jäädä tunnille, mutta tämä mamma meneekin tänään takariviin, ajattelin.

Alkulämppärin jälkeen ruvettiin käymään läpi ohjelmaa ja totesin etteihän tämä nyt ihan hepreaa olekaan. Olo oli ehkä samanlainen kuin ajaisi polkupöyrällä kymmenen vuoden tauon jälkeen... 

Tässä videossa on esitelty pätkä toisesta ohjelmasta, Elämän jälki, joka myös kuuluu ensikesän ohjelmistoon. Musiikki puuttuu tekijänoikeudellisista syitä, mutta se on ihana  

Gladiator - Now We Are Free

Voihan olla että tätäkin vielä innostuu harjoittelemaan. Työtä siinä riittää!

Valkea lintu-ohjalmassa on kaksi roolia. 

Joutsen, jota eilen treenasimme, pukeutuu näytöksessä tällaiseen pukuun.

Automiehen iltapala

on home-made-pizzaa!

meikkipussin syyssiivous

Sellaista vaan muistuttelen, että tsekkaapa läpi meikkipussisi.

Milloin vimeksi olet pessyt siveltimet ja supsuttimet?

Niille on hyväksi mieto tiskiainepesu, hyvä huuhtelu ja ilmava kuivaus.

Jos ripsiväri ei maiskahda kun vetäiset sudin hylsystä on 

se päässyt vanhentumaan ja kuivumaan. Älä tuhri sillä enää pakkuraripsiä vaan heitä menemään.

Jos meikki, esim. peitepuikko haisee härskiintyneelle, vaihda se tuoreempaan.

Pyyhi rasioista törnät ja rasva ja tsekkaa tarvitseeko itse pussukka saippuavettä.

Pussilakanaeläin

 Taas bongasin kivat lakanat Leonille.

Jyskistä..

Aloo Aloo! Pappa?

 Leonista on superhauskaa leikkiä puhelimilla.

Leikki alkoi ensimmäisiä kertoja jo Thaimaassa alkuvuodesta kun hän rämpläsi hotellihuoneen puhelinta.

Ehkä se ei mennyt rikki... toivon.

Kerran kerhossa kesken muskariosuuden poika lähti pois piiri pieni pyörii-leikistä, käveli salissa sivummalle ja minä ihmettelin, että mikä sille nyt tuli. Poika kaivoi taskuaan ja mulla otsa rypistyi. Eihän sillä mitään pitänyt siellä olla... Leon nosti taskusta näkymättömän kännykän korvalleen ja sanoi siihen kuuluvasti 

"Aloo Aloo! Pappa?"

Pikkusen oli pokassa pitelemistä. 

Pojalle tuli puhelu kesken piirileikin.

Tarvii sanoa enskerralla että laittaa äänettömälle...

Laitettiin Leonille oma puhelin nyt huoneen seinälle, jolla voi soitella ympäri maailmaa. Olin pitkään jo metsästänyt mustaa pöydällä pidettävää pakeliittipuhelinta leikkiin, mutta sellaisten hinnat pöyrii kolmessa kymmenessä eurossa. Tämä puhelin on kirpparilta niinikään. 1euro. Hintaa oli 2euroa mutta kassalla selvisi että se on alennuksessa...

Sisustustyynyjä

 Laittelin olkkarin divaanille uudet tyynyt...

 ...siis tällaset. 

Tuon tähtityynyn ostin kirpparilta 2e. (Ehkä kukaan ei enää ylläty tästä)

Ja noi kaksi pellavatyynyä on ihan tavalliset nukkumatyynyt HM Homen päällisillä. Meidän iskällä pitää olla silky smooth petivaatteet sängyssä, eikä hän pysty tulemaan nukkumaan jos tarjolla on pellavalakanat. Minusta pellava on mitä kaunein materiaali ja on sääli jos nämä ihanat harmaat päälliset makaa pinkattuna kaapissa.

Aulan rahille laittelin nämä mustavalkoiset tekstipäälliset. Ja hei, ne ei oo kirpparilta! Olis kiva kirjoittaa että ne on jostain super-fancy sisustusboutiquesta, mutta totuus on se, että ne on Sysmän Tokmannilta.

Kuka siellä tirskuu?

Ryhtiviikkojen avajaiset: juhlaliputus

 Kuten alempana kerroin, meillä on alkaneet ryhtiviikot. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pisut tähdätään pottaan, jokainen nukkuu omassa pedissään ja nannapullot laitetaan hyllylle odottamaan seuraavaa vauvaa.

Voinen tässä julkisesti myöntää, että meillä on nukuttu viimeajat perhepedissä milloin vaippapylly äidin naamaa vasten, milloin varpaat kenenkäkin suussa. Tai siis nukuttu ja nukuttu... Olen rampannut jääkaapilla täyttämässä tuttipulloa joka inahduksesta. Nyt sisäinen Lenita Airistoni on sen verran tuohtunut, että vaadin oikeuttani saada nukkua pää omalla tyynylläni nukkumaanmenosta aina aamuseitsemään saakka. Aika kohtuullista, eikö? Onhan tässä nyt puolitoistavuotta valvottukin.

 Viimeyönä Leon nukkui omassa pedissään illasta aamuun. Tätä on yritetty aiemminkin, mutta aina on palattu perhepedissä vääntelehtimiseen ja nannapullo pomppimiseen. Juuri tämä ajankohta siksi, että iskällä on nyt kaksi yövuoroa peräkkäin ja taloon, jossa ollaan vain me kaksi, kyllä yöhuutoakin mahtuu jos niikseen tulee. Ja tuli kyllä. Leon heräsi yhdeltä ja uudelleen kahdelta aikamoisella mekkalalla. Nannaa ei tippunut, koska olin itse illalla juonut tarkoituksella viimeisenkin pisaran päätöksessä pysymisen helpottamiseksi.

 Aamulla klo 07.06 poika heräsi ja koska 07.00 määrittelemäni maalilinja oli ylitetty, saavuimme voittajina maaliin. Siksi ripustimme lastenhuoneen kattoon juhlaliputuksen. 

Hip hip hurraa!

Uutta järjestelyä varten jouduimme rekrytoimaan lisää henkilökuntaa. Unikoira sai ansaitusti pitää paikkansa ylimmäisenä unikaverina, mutta iso pupu ja pikku pupu otettiin mukaan remmiin henkiseksi tueksi. Haaste jatkuu ensiyönä...

Pärrätarrat ja pottahaaste

 Meillä on nyt menossa ryhtiviikot. 

Äiti eli minä päätin juuri äitineuvostossa niin, eilen.

Leon on jo aiemmin oivaltanut mitä varten potta on ja miten se toimii, mutta sen onnistunut käyttö on rajoittunut heräämisen jälkeisiin aamuhetkiin. Päivän mittaan muut jutut vie poikaa, eikä pottatouhu nappaa.

Kiristyksestä, lahjonnasta ja uhkailusta päätin humanistisen koulutuksen saaneena valita välineekseni keskimmäisen.

Ostin Leonille kirpparin Kiinakojusta kaksi arkillista tarroja kannustimeksi, moottoripöyriä ja nopeita autoja.

Näiden ajattelin toimivan parhaiten ja niin kävikin.

 Kuten huomaatte, kampanjamme alkoi vasta eilen illalla ja nyt puoleen päivään mennessä on kertynyt jo kolme "Rärrää". Tarkan euron äitinä laskin että vaippapaketti maksaa noin 12-13euroa ja tarra-arkki 0,70euroa. Kahdella arkilla olemme tätä vauhtia nopeasti aika "kuivilla".

Lisäsin pottiin vielä kymmenen superpallolla vartettua namipötköä, joiden yhteishinnaksi kertyi 1euro. En vielä ole keksinyt mihin näitä käytetään, mutta luulen että näillekin palkinnoille löytyy innokas ottaja...

Lampun varjostin

 Surffailin illalla blogeissa ja törmäsin tällaiseen mukavaan kuvaan. (yllä)

Mulla on ollut makuuhuoneen lipaston päällä pitkään vastaava Pentikin pöytälamppu. Siinä ollut valkoinen lampunvarostin oli minusta aika mitätön ja olen pitkään miettinyt, että pitäisi ehkä maalata se mustaksi tai jotain...

Eilen muistin ykskaks, että mullahan on kirpparilta ostettua rypytettyä villasekoitekangasta valtavan pitkä pala vaatehuoneessa. Leikkasin 40cm korkean palan, ompelin päihin nauhakujan, surautin kankaan pöttköksi ja pujotin silkkinauhat kujiin. 

Sitten hups lamppu huppuun ja nauhat piukalle.

Voila!

Ehkä rumin koskaan tekemäni ompelutyö oli valmis!

Mutta ei haittaa, sillä tunne siitä, että olen pitkästäaikaa tehnyt edes jotain käsitöitä on mahtava.

 Lamppu on nyt meidän työhuoneen pöydällä.

Eläinkuosit

Muistatte ehkä kun himoitsin HM Homen kivoja koiralakanoita Leonin huoneeseen.

Noh, ne on nyt loppuunmyyty.

  

Valikoimaan on ilmestynyt ihanuus-söpöt pupulakanat.

Näitä saa myös vaaleanpunaisena. 

Voisin laittaa nämä valkoiset pienen pojan huoneeseen, vaikka vähän mämmärisöpöt ovatkin...

 Ihania eläinkuoseiprinttejä on By Nordilla. 

Sieltä valikoisin Leonille siililakanat ja koristeeksi oravatyynyn.

 Sohvalle ottaisin itselleni villihevoslauman 

ja iskälle sonnilaumatyynyt....

Tänään huomasin koiraprinttilakanat myös Hemtexillä.

Nää on kyllä tosi kivoja!

Täydellinen

Ihana kuva on lainattu Sydänääniä blogista.

 

Vietän täydellistä äidin iltahetkeä.

Nukkatukka nukahti maidon jälkeen kahdeksalta.

Iskä tuli kalasta ja käveli suoraan petiin.

Mä kävin kuumassa suihkussa ja voitelin itseni (kerrankin) ihanalla tuoksuvoiteella.

Ja tein täydellisen salaatin, se menee näin:

Voi laittaa hieman kurkkua ja tomaattia jos haluaa.

Jäävuorisalaattia, rapeaa.

Tummia viinirypäleitä pilkottuna, makeita.

Leipäjuustokuutioita, lämmitettynä mikrossa pehmeiksi.

Schwarzwaldin kinkkua, ohuiksi siivutettuna.

Aurinkokuivattua tomaattia.

Mustaa balsamicoa.

Lisäksi olen lukenut maailman ihanimpia blogeja ja saanut niistä ideoita, inspiraatioita ja ihanuutta.

Törmäsin surffaillessani unelmieni talvitakkiin.

Sekin on täydellinen!

Kaappitoiveita

Ette arvaa kuinka kipeästi mä tarttisin tällaisen kaapiston meidän työ/askarteluhuoneeseen. 

Olen hardcore-osaston askartelija ja mulla on tarvikkeita takuulla enemmän kuin koko Päijät-Hämeen kansalaisopistoilla yhteensä. Eikä se edes ole vitsi.

Olis ihanaa kun sais polttaa ton vanhan romahtaneen rämppälaatikoston ja laittaa kaikki kivasti ja kauniisti omille paikoilleen. Nyt tarvikkeet vaan on sullottu pois näkyvistä, enkä rehellisesti sanottuna edes tiedä mitä kaikkea mulla on ja mitä puuttuu.

Nyt vaan unelmissani taittelen tilkut ihaniin pinoihin,

 laitan lankakerät isoihin ja leimasimet ja puuvärit pikkulaatikoihin

 ja keskelle asettelen kauniisti mun harraste- ja sisustuskirjat.

Huokaus.

Välipala

Bantsua ja nektariinia.

Namps.

Kesän viimeinen päivä

 Käytiin iskän kanssa laittamassa mökki talvikuntoon: 

lakanat ja peitot pesuun, tuhkat pois takasta ja saunalta, jääkaappi pois käytöstä jne... ja löytyi se usb:kin.

Tässä kuva meidän kesän viimeiseltä venereissulta.

Koristeita

 Kameran usb- johto on jossain, luulen että mökillä. 

Olen kerännyt netistä muiden ottamia kuvia erilaisista koristeideoista.

Näitä voi käyttää jouluna tai ihan muutenvaan. 

(Ylempi kuva livingstonesta ja alempi kuva etsystä.)

 Betoni houkuttaa tällä hetkellä tosi paljon. 

Nämä kivat kuvat olen lainannut Esmeraldan blogista.

Laitan näytille kuvia omista pikkuaskarteluistani, kunhan löydän sen usbin.

Olen nimittäin tehnyt joulukorttivalmisteluja... joo'o!

Iltavieraat

 Ilta viileni nopeasti ja laittelin mökin kaminaan tulet.

Ennen iltapuuron keittoa saimme kyläilijöitä. Ensin tuli isäjoutsen, joka huikkasi kaislikkoon että tulkaa vaan...

Sitten rantaan, aivan laiturimme viereen uivat äiti ja kuusi poikasta.

Savu kihartui piipusta kirkkaalle taivaalle.

Lisää lapsia

 Me siis iskän kanssa toivottiin saavamme lisää lapsia äkkiä 

ja saatiinkin Sokerioravat lainaksi kahdeksi päiväksi. 

Nooh, seuraavaksi pyydettiin, että voisko kummipoika-Kaarlo tulla yksinäisen Leonin hoviviihdyttäjäksi.

Pimpom, ovikello soi ja kappas vaan... Hei iskä, meillä onkin nyt viisi lasta! Jee!

 Leon ja Kaarlo piirtää. Tsekkaa hymy!

Nyt kaikki ryhmäkuvaan!

Yks, kaks, kol, nel, viis lasta, yks koira, pojat olkaas kunnolla, iskä pois kuvasta... 

Äääh nyt eka jo itkee.

Potretti

Äidin kulta. 

Ja äiti.

Aamupala

Aamupalapostauksia tulee nyt tuhka tiheään...

Tässä yksi helmi viimepäiviltä. Illalla saimme mökille vieraita ja he toivat mukanaan sushia!! Jee, mikä yllätys! Söin aamupalaksi iltapalalta ylijääneet herkut. Nam. Tällä jaksoi pitkälle kuumaan torimarkkinapäivään.

Kaverille kans

 Tässä salaa kuvattua materiaalia siitä, 

kun Leon juottaa kengurulelulleen maitoa.

like father like son

Sama kengu oli myös iskän lempilelu 30 vuotta sitten.

Aamupalaa

Luksusaamupalaa mökillä:

Tuoreita, vastapaistettuja croisantteja,

kanttarellimunakasta,

mustikkamaitoa

ja kahvia.

Metsässä

 Lähdin mökiltä sieneen ja ajattelin kulkea metsän reunassa ihan mökkitien tuntumassa, etten eksyisi.

Mäen nyppylällä poikkesin hieman metsän puolelle ja päätin kulkea polkua pitkin metsään päin. 

Kuljeskelin mäellä ja päätin palata tielle kun siniä ei löytynyt. Sitten ei löytynyt tietäkään.

Siellä missä kuvittelin tien kulkevan olikin tiheä kuusikko. Yritin kuunnella kuuluisiko mökiltä ääniä, että voisin suunnistaa niitä kohden. Eipä kuulunut. Olin eksynyt.

Harpoin mäen nyppylällä ilmeisesti pari ympyrää ja ehdin jo miettiä kuinka minua helikopterilla etsittäisiin vauvan itkiessä ikäväänsä iltahämärässä mökillä. Voi kamalaa, minulleko tämä nyt tapahtui.

Näin puiden välistä järven kimalluksen ja päätin lähteä harppomaan rantaa kohti. Mökki oli rannassa, enkä minä voinut olla kovin kaukana. Rannassa näin ensimmäiset kanttarellit ja samassa kuulin ukkosen jyrähtelyä. Nappasin sienet pussiin. Kurkkasin pengermän toiselle puolelle ja taisin naurahtaa ääneen. Jee ja Bingo! Näin paljon kanttarelleja odotti eksynyttä citymaasturia. Sokea kana todellakin löysi jyvän!

Sateen hakatessa selkää kahmaloin sieniä pullistuvaan pussiin. Ilman tätä löytöä olisi eksyminen ollut ehkä vähän noloa. Olin ehkä 200metrin päässä mökistä.