Lähdin mökiltä sieneen ja ajattelin kulkea metsän reunassa ihan mökkitien tuntumassa, etten eksyisi.
Mäen nyppylällä poikkesin hieman metsän puolelle ja päätin kulkea polkua pitkin metsään päin.
Kuljeskelin mäellä ja päätin palata tielle kun siniä ei löytynyt. Sitten ei löytynyt tietäkään.
Siellä missä kuvittelin tien kulkevan olikin tiheä kuusikko. Yritin kuunnella kuuluisiko mökiltä ääniä, että voisin suunnistaa niitä kohden. Eipä kuulunut. Olin eksynyt.
Harpoin mäen nyppylällä ilmeisesti pari ympyrää ja ehdin jo miettiä kuinka minua helikopterilla etsittäisiin vauvan itkiessä ikäväänsä iltahämärässä mökillä. Voi kamalaa, minulleko tämä nyt tapahtui.
Näin puiden välistä järven kimalluksen ja päätin lähteä harppomaan rantaa kohti. Mökki oli rannassa, enkä minä voinut olla kovin kaukana. Rannassa näin ensimmäiset kanttarellit ja samassa kuulin ukkosen jyrähtelyä. Nappasin sienet pussiin. Kurkkasin pengermän toiselle puolelle ja taisin naurahtaa ääneen. Jee ja Bingo! Näin paljon kanttarelleja odotti eksynyttä citymaasturia. Sokea kana todellakin löysi jyvän!
Sateen hakatessa selkää kahmaloin sieniä pullistuvaan pussiin. Ilman tätä löytöä olisi eksyminen ollut ehkä vähän noloa. Olin ehkä 200metrin päässä mökistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti