Avaimenperä

Mimmin jalokivet

Unelmieni koti-projekti...

... saa jatkoa.

Uskon että unelmieni kodissa on musta ulko-ovi.

Olen myös löytänyt täydellisen sohvan.

Eihän tämä unelmointi nyt niin vaikeaa olekaan.

Olen tänään saanut sähköpostiini sangen osuvia elämänohjeita:

Ole ystävällisempi kuin välttämätöntä, koska muillakin on omat kamppailunsa.

Jos haluat unemiesi toteutuvan, älä uneksi liian pitkään.

Olemuksestasi kasvojesi ilmeet kertovat eniten.

Ajatustesi laatu vaikuttaa onneesi.

Yksi juttu minkä voit aina antaa tai aina pitää ..... sanasi.

Jos sinulla ei ole tahtoa aloittaa, olet jo lopettanut.

Ideat eivät etene yksin., jos et tee mitään niille.

Mielesi on kuin laskuvarjo, se toimii vain avattuna.

10 käskyssä ei ole liikaa valintoja.

Onnen metsästys jatkuu läpi elämän.

Ei ole koskaan liian myöhäistä olla sitä mitä voisit olla.

Elämä on liian lyhyt pelkkään valitteluun.

Kaikki asiat tapahtuvat jostain syystä.

Jos saat uuden mahdollisuuden, tartu siihen molemmin käsin.

Jos se muuttaaelämääsi, anna sen tapahtua.

Kukaan ei sano, että elämä on helppoa vaan se on elämisen arvoista.

Ystävät ovat kuin ilmapalloja, kun päästät heidät, he eivät ehkä palaa.

Joskus meillä on niin kiire omien ongelmien kanssa, ettemme huomaa heidän lentäneen pois.

Toisinaan tuijotamme taas sitä kuka on oikeassa, kuka väärässä ja unohdammemikä on oikein ja mikä väärin.

Joskus taas emme ymmärrä mitä ystävyys merkitsee, ennenkuin on liianmyöhäistä.

Unelmien kylpyhuone

Minulta kysyttiin eräänä päivänä millainen on sisustussuunnittelijan unelmakoti.

Hetken tuijotin kysyjää hölmistyneenä ja minun oli pakko vastata, etten ole koskaan tullut ajatelleeksi moista. Näissä kuvissa on jotain kovin kiehtovaa. Tästä on siis hyvä aloittaa unelmien kodin rakentaminen...

kuvat: http://www.tileandstone.fi/

Ajan valtameri

Tämä merkityksetön maanantai sekoittuisi ajan valtameren vellontaan ollen vain pieni hiukkanen osana sen massaa, jollei tämä koru olisi syntynyt.

Tämä pieni koru tekee tästäkin päivästä merkityksekkäämmän kuin monet muut.

Se lähtee jonakin päivänä matkaamaan ajan valtamereen, ollen toivoakseni kantajalleen syy pysähtyä hiljaa katsomaan ja koskettamaan.

Tein sen makeanveden helmistä ja voin vain todeta, että merestä sinä olet tullut ja mereen sinä olet jälleen menevä...

Armas

Tämä viikonloppu ei ollutkaan mikätahansa tavallinen viikonloppu, sillä sain uuden kaverin. Uuden kaverini nimi on Armas. Hän on enkelitukkainen omenaposki, jota hieman ujostutti aluksi. Armaksen kanssa leikimme autopesulaa, luimme kirjaa, söimme konvehteja, meikkasimme, saunoimme, kävimme joulumyyjäisissä ja otimme päikkärit saman peiton alla.

Sydän muljahti kun Armas pyysi sunnuntaina etten lähtisi kotiin ihan vielä...

Kyllä me varmasti Armas pian nähdään! Kiitos myös Annalle ja Markukselle.

(Kuvat on ottanut Armaksen isä Markus.)

Kun on kiirusta..

...on mukava kesken työpäivän käydä kurkkaamassa mitä muut bloggaajat ovat saaneet aikaan. Yksi suosikeistani on BO:n blogi. Hänen kamerankäyttötaitoaan ihailen kovasti. Mikään ei ole niin kaunista kuin luovuus joka kanavoituu lahjakkuuden kautta maailmaan.

http://bodil-bo.blogspot.com/

Kaunis, kauniimpi, hetki

Kauneus.
Sitä ei voi maistaa eikä haistaa.
Jos ojennat kätesi koskettaaksesi, se pakenee.
Kun puhut siitä, se menettää merkitystään.
Jos yrität korostaa sitä se menettää voimansa.
Sitä ei voi säilöä, säilyttää tai lukita.
Se ripustautuu hetkeen. Ensin se on ja sitten ei enää olekaan.
Et voi muuta kuin istua alas ja olla hiljaa.
Kun et tee mitään, kauneus on kaikkein eniten.
Ja sitten ei enää olekaan...

Naise elämää?

Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.

Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liian kiltti.

Ku sää sano, mitä sää ajattele, sää ole rääväsuu.

Jos sää ole hiljaa, on susjotta kummallist.

Jos sää anna, sää ole helppo nakki.

Jos sää pihtaat, haeta joltain muult.

Yritä täsä sit olla.

Jua pari lasi kuaharii.

Venytel tualis semmottos,et pää menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi.

Hiukka hianon näköst.

Ei iloseks tulemiseks enemppä tarvita.

Kyl o helppo ol naine!!!!

-Heli Laaksonen-

Hip-Hip-Hurraa!!

Tänään töihin tullessani jouluvaloja kiinnitettiin katuvalopylväisiin.

Ja sitten sisään tuotiin suuri, ruskea pahvilaatikko.

Avasimme teipit ja mitä laatikosta paljastui?

JOULU! Ruskeassa suuressa pahvilaatikossa oli joulu.

Ja PLIM, joulukadun valot sytytettiin...

Työpöydältä...

Hetkeksi kun malttaa pysähtyä,

lopettaa elämän suorittamisen,

alkavat pienet, kauniit asiat

saada korostuneen merkityksen.

Sitten voi taas jatkaa.

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

toivoo: Mimmi ja Magnus

Magnus ja Bunny The Rabbit

Pssst. Hei Manu. Mä tiedän että sä oot kova karju ja pidät hurtat loitolla, mutta toi pupu on vauvojen lelu...

Interventio

Uskon, että yksi hyvä tapa torjua kaamosväsymystä on mielekäs puuhastelu. Minä mieluiten torjuisin pimeän vuodenajan voimiavievää vaikustusta pakenemalla BoraBoralle, mutta koska se ei näiden olosuhteiden vallitessa liene mahdollista, on parasta aktivoida itseään askartelemalla joulukortteja. Toivon kuitenkin hartaasti, ettei tämä vuolaana virtaava, lähes ehtymätön askartelun tarve aja minua taloudelliseen ahdinkoon, kuten kävi Kiljusen herrasväelle. Hehän joutuivat aina velkasaneeraukseen asti valtaisan askartelun aiheuttaman velkaanumisen kierteen seurauksena.

Tuonelan koivut

Hukun tämän tien tyhjyyteen

keskelle korkeiden talojen

jotka kohoavat taivaisiin

koteina Jumalan kuvien

jotka joivat nuoruuden lähteestä

jotka rakensivat onnelan

mut eivät löytäneet ihmistä sieltä

löysivät pitkän, piinallisen kuoleman

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii

silmistä vesi veden jälkeen

rinnoilta helmoille,

helmoilta joeksi ja joesta järveen

järvi syvä kuin synkin suru on

musta kuin yötaivas pimeä

Tuonelan koivut, lehdettömät

kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen

teen matkaa toivoen

väsyneenä jään lepäämään

katveeseen Tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain

jotta herätä saisin

jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta

saisin elämäni takaisin

Kotiteollisuus

(ja on tämän Jippukin levyttänyt)

Mikä on se vuodenaika, joka jää syksyn oranssinhehkuisen väriloiston ja talven narskuvien, kimaltavien nietosten väliin. Kutsun sitä nimellä Marras. Marras on aikaa, jolloin "Tuonelan koivut lehdettömät kuiskivat meidän nimeä". Silloin kaupparatsu halkoo vanhalla Mersullaan tihkusateessa läpi mustien kyntöpeltojen. Pankinjohtaja nojaa päätä käsiinsä ja jauhaa jenkkiä. Bussikuski hieroo naamaansa. Markettien loisteputket häikäisevät. Jalkoja palelee märissä sukissa. Ei soi banjot, ei mandoliinit. Täällä lauletaan virsiä.

Sanakirja kertoo että, erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä on kutsuttu nimityksellä marras. Suomalaisten kansanuskomusten yhteydessä martaat ovat muun muassa kuolleiden sieluja, pian kuolevia ihmisiä tai kuoleman ennusmerkkejä, toisinaan myös menninkäisiä muistuttavia Manalan olentoja.

Me suomalaiset tiedämme, että tämä ei kaikesta huolimatta ole surullista eikä ikävää. Niin vain on. Se on suomalaiskansallista melankoliaa jota on äärimmäisen vaikeaa selittää ulkomaalaiselle vieraalle.

Hyvää marraskuuta kaikille!

http://www.youtube.com/watch?v=Y4_FAh-1nNY

Talismaani

Tänään oli sellainen tunne, että voisi syntyä uusi koru. Sellaista tunnetta ei tule jokapäivä ja vähiten silloin kun sitä oikein toivoisi. Tulostavoite mielessä on turha ryhtyä koruntekoon. Ne syntyvät vahvasta tunteesta, tunnelmasta. Koru voi olla jokin esineeksi konkretisoitunut tunne. Niin kävi tänä tavallisena keskiviikkona.

Usein koruja tehdessä tulee kuunneltua musiikkia joka edesauttaa, maustaa tunnetiloja.

Pitkähkön lämmityksen jälkeen syntyi talismaanikoru.

Jollain tapaa siinä näkyy vaikutteita rukousnauhakoruista joita olen tehnyt aiemmin. Ristin tilalle ilmestyi kaksi valkeaa sulkaa. Halusin tehdä tästä voimakorusta mahdollisimman herkän, niin että sen voima perustuu pikemminkin sen merkityssisältöön kuin itseään alleviivaavaan ulkomuotoon. Halusin että koru huutaa tarinansa kuiskaamalla. Tätä valkoinen sulka symboloi olemuksellaan mielestäni hyvin. Sen saa parhaimpaan lentoon hellästi puhaltamalla, ei niinkään voimalla heittämällä. Sulkien juureen kiinnitin pienen kulkusen, jotta minut löydetään jos eksyn maailman meluun. Siitä että minut noteerataan maailman melussa, lupaan huolehtia ihan itse. ;)

Ja niin huomaan auringon laskeneen. Näytös on päättynyt tältä päivältä. On aika laskea myymälän valot vaakaan, painaa ovi kiinni perässään ja lähteä kotiinpäin, hymyillen.

Iltakävelyllä

.
Kävimme eilen Magnuksen kanssa metsässä kävelyllä. Löysimme kaikkea värikästä. 1,5 tuntia kului yllättävän nopeasti. Parasta Magnuksen mielestä oli kun irrotin hihnan kaulapannasta ja sai vetää täyttä rallia edestakaisin polulla. Lopulta villiminkistä loppuivat patterit ja oli aika laittaa hihna kiinni ja lähteä lompsimaan kotiin kaakaon keittoon.

Veeti

Traffic jam

Kolmen sepän patsaalla perjantaina klo 17.10 on porukkaa!

Femme fatale!

Tänään höyhenet muuttuivat korvakoruiksi.

Tällaisia koruja tehdessä on syytä ensimmäiseksi potkaista korkokengät jalasta. Silloin kirjaimellisesti höyhenet pöllyää, ooppera soi korkealta ja kovaa.

Femme fatale! - ei maatiaispäästäisille.

Naiseudesta

Ja nyt kun vauhtiin päästiin niin näitähän riittää... Ona Kamu (jos vielä muistatte) runoilee aiheesta levynsä kansilla seuraavin sanoin.

Kuu on punainen.
Autoa ei voi ajaa jyrkänteeltä alas
loukkaamatta sukulaisiaan.
Nainen on pieni.
Sitä on pidettävä huomaamatta sylissä,
kahleista se karkaa
ja itsenäistyy yksinäiseksi.
Taivas on sininen.
Sinne on tikapuut.
Tikapuilla on nastoja, nauloja
pumpulia ja ihmissuhteita.
Maa on harmaa.
Siitä on lähdettävä.

Pikkunaisia.

Työpöydällä lojui sekalaisia aarteita. Niistä syntyi koru.

Tänä aurinkoisena aamuna naisena oleminen näyttäytyi kovin kauniissa ja lämpimässä syysauringon paisteessa. Ensin syntyi runo, sitten koru.

Työpöydällä lojui, kuin sattumalta, rakennusaineita. Näistä aineksista syntyi koru, jonka tarkoitus on kertoa kaikesta ihanasta mistä pienet naiset on tehty.

Helmistä, tyllistä, höyhenistä,kimaltavasta langasta. Se on rohkea, hurmaava, teatraalinen, huikenteleva. Kuitenkin se on rakennettu laatikosta löytyneistä pienistä, hylätyistäkin asioista.

Mistä on pienet naiset tehty?

Helmistä ja sifongista,

tyllistä ja satiinista.

Jumppatossuista ja timanteista ,

virkkuukoukuista ja paplareista.

Kasvissosekeitosta,

untuvapeitosta,

peloista ja unelmista.

Niistä on pienet naiset tehty.

Maanantai

No niin Magnus, lähdetään.

Missäs sä oot, mulla on jo takki päällä, lähdetään.

Magnus!

Joo, mä tiedän että siellä sataa kaatamalla, mutta meidän on nyt pakko lähteä.

Ei, tänään ei ole sunnuntai.

Tänään on maanantai.

Lähdetään!