Luova työ

Luovaksi tuleminen - kotikasvatus

Meillä kotona on aina askarreltu ja tehty käsitöitä. Meillä oli saumuri, ompelukone, jiirisaha, posliinimaalaus-, hopean työstö-, mosaiikki-, kankaan värjäys ja painantavälineet.

Muistan lapsuudesta syksyiset lankojenvärjäyksen pihanuotiolla. Pihassa kasvaneiden lampaiden itse keritty villa oli tullut lankoina takaisin. Alakerrassa odottivat kangaspuut.

Muistan myös silkkimaalausviikonloput, jolloin ruuanlaitto oli toissijaista. Välipalaa otti kuka malttoi sen verran, että jaksoi taas silkkimaalata.

Yhtään valmista työtä en muista. Uskon silti saaneeni ensiluokkaista ”taiteen perusopetusta”. Työn valmiiksi saaminen, tulos, ei ollut tärkeää. Valmista työtä ei arvosteltu, arvioitu. Epäonnistuminen oli sallittua, jopa hauskaa. Tehdessä käytiin keskusteluja, syvällisiä tai ei mutta aikuinen oli läsnä ja kuunteli. Uskon näiden varhaisten puuhahetkien vaikuttaneen ammatinvalintaani. Uskon myös, että käsityöperinne säilyy kasvattajiltamme siirtyvissä arvoissa ja asenteissa, tavalla tai toisella.

Luovana oleminen - Luovuus ja sen kanavoituminen

Yrittäjäurani alussa uskoin vakaasti että kannattaa keskittyä vain yhteen asiaan ja pätevöityä siinä, kuten yhteiskuntatieteen opettajanikin oli kehottanut.

Myöhemmin minusta kuitenkin alkoi tuntua, että haluaisin kokeilla muitakin materiaaleja kuin tekstiiliä, johon olin saanut koulutuksen. Korut kiinnostivat ensin harrastuksena. Tutkin aihetta ja vietin netin arkistoissa valovuosia. Tietoa kerättyäni aloin tehdä kokeiluja.

Nyt kolme vuotta myöhemmin ajattelen toisella tavalla. Uskon että ei ole merkitystä sillä, millä tavalla luova ihminen itseään ilmaisee. Ei ole epäammattimaista jos tekstiiliartesaani haluaakin valokuvata, tehdä koruja ja sisustaa koteja. Tähän vaaditaan kaikkia niitä ominaisuuksia joita listaan tässä kirjoituksessa edempänä, ennen kaikkea työtä, työtä, työtä. Olen lempeästi alkanut kutsumaan itseäni designeriksi, joka sallii eri alojen ja tekniikoiden sekoittamisen säilyttäen ammatillisuuden leiman.

Luovana pysyminen – Elinkeino ja elämäntapa

Wikipedia määrittelee luovan ihmisen ominaisuuksia: ”elämän tarjoamien mahdollisuuksien maksimointi, joustavuus ja ennakkoluulottomuus, vapauden etsiminen, riskinottokyky, rajojen rikkominen, toiminta ja kokeilu, vastuullisuus, itsekuri, reflektio eli oman toiminnan pohtiminen, suhteellisen korkea älykkyys, omaperäisyys, ilmaisukyky, verbaalinen sujuvuus, hyvä mielikuvitus, estetiikan taju, kykyä ajatella vertauskuvin, joustavuus päätöksenteossa, itsenäinen arvostelukyky, kykyä käsitellä uusia asioita ja taito löytää järjestys kaaoksesta”

On hämmästyttävää lukea lista uudelleen pohtien millaisia ominaisuuksia vaaditaan menestykseen aikovalta yrittäjältä.

Käsityöperinteen puolesta,

Minna Saukko

Designer

Minna DESIGN