me oltiin Magnuksen kanssa samoissa tunnelmissa ja keskityttiin olennaiseen: olemiseen. On hämmästyttävää kun oikein keskittyy aikaan, se alkaa venyä. Ja pää muuttuu painavaksi. On mukavaa vaan antaa syysauringon lämmittää kasvoja ja ummistaa silmät ihan hetkeksi. Hengitellä vaan ja.... hmm.... Groooooh...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti