Vauvan kääntäminen

Vauvamme todettiin viime lääkärikäynnillä olevan perätilassa eli peppu alaspäin. Hän ei ollut omatoimisesti kääntynyt pää alaspäin odottelemaan synnytystä kuten usein tapahtuu. Lääkäri kirjoitti meille lähetteen Phks:aan jossa vauvaa yritettäisiin kääntää ulkopuolelta toisin päin.
Valmistauduin tämän aamun koitokseen eilen illalla selaamalla netin keskustelupalstoja ja lukemalla vastaavassa tilanteessa olleiden kokemuksia. Tekstit eivät olleet kovin rohkaisevia. Kääntämisestä liikkui mitä hurjempia juttuja. Hommaan tarvitaan riski mieslääkäri, ennen toimenpidettä annetaan supistuksia estävää ja lihaksia lamauttavaa lääkitystä, tomenpiteestä tulee mustelmia, se tekee niin kipeää että silmistä vaan vesi valuu...
Minulla oli näiden ennakkotietojen lisäksi kutsu Phks:sta jossa kehotettiin olemaan 6tuntia syömättä ja juomatta ennen toimenpidettä ja että isä ei saa olla toimenpiteen aikana samassa huoneessa. Lisäksi mainittiin että paikalla pitää olla 20min ennen toimenpidettä. Arvelin että tuon ajan lääkkeet saavat vaikuttaa. Tämä kirje ei vähentänyt toimenpiteeseen liittyvää ennakkojännitystä lainkaan.
Tänä aamuna menimme äitiyspolille ja meidät otettiin hymyllä vastaan. Eräs hoitaja kysyi, olemmeko tulleet alkuraskauden ultraa varten. Kun käännyin häneen päin, hän repesi nauramaan nähtyään mahani. "Ette varmaankaan!"
Paikalla piti olla 20minuuttia ennen toimenpidettä, jotta kerittäisiin olemaan riittävän kauan sydän- ja supistuskäyrällä ennen kääntöyritystä. Ei suinkaan lääkitsemistä varten. Mitään tuoremehua vahvempaa minulle ei tarjottu koko reissun aikana... Käyrän mittaamisen jälkeen siirryimme toimenpidehuoneeseen. Jutteluiden ja ultraamisen jälkeen lääkäri totesi että lapsivettä on riittävästi kääntöyritystä varten. Isää tosiaan pyydettiin siirtymään käytävälle odottelemaan. Kysyin syytä ja lääkäri sanoi että toisinaan isät ovat tulleet huonovointiseksi, eikä toimenpiteen aikana ole aikaa nostella pystyyn pyörtyneiden isien jalkoja. Homma näyttää aika hurjalta ulkopuolisesta. Ja sitten toimeen.
Kun lääkäri riisui valkoisen takkinsa ja otti sormukset pois olin aika jännittynyt, mutta päätin pysyä niin rentona kuin mahdollista.
Lääkäri nosti vauvan pyllyn ensin ylös lantiokuopasta ja tarttui sitten toisella kädellä tämän päästä, toisella tukien pyllyn alta. Pyllystä työntämällä ja päätä ohjaamalla lapsi lähti kääntymään. Kun vauva oli saatu poikittain kohtuun, tuntui se hieman kiristävältä, mutta ei minua missään vaiheessa sattunut. Toinen hoitaja seurasi vauvan olotilaa kokoajan ultralla. Liuúttamalla vauvaa vatsan ihon läpi hänet saatiin kääntymään pää alaspäin. Valmista tuli!
Olin hieman hölmistynyt kun karmivaa kipua, verta, hikeä, eikä kyyneleitäkään nähty. Ei pyörtyileviä isiä eikä sisäkautta ronkkimista. Sitten hihkaistiin iskä käytävältä mukaan ja mentiin taas käyrille, nyt hieman pidemmäksi aikaa. Sinä aikana tuli kaksi supistusta, mutta siivotessa ja shoppailureissuilla on tullut kovempia.
Lapsi on nyt pää alaspäin. Jäämme innolla odottamaan synnytyksen käynnistymistä. Kumpa synnytyskin menisi yhtä nappiin kuin raskaus kokonaisuudessaan ja nyt tämä kääntäminen.