Olipa taas kerran yksi tavallinen maanantai. Viikonloppuna oli ollut ohjelmassa ihanat juhlat, kuplivaa ja kavereita. Tämä Linnanmäkilinnanmäki-viikonlopun jälkeinen maanantai vaikutti aamusta alkaen melkoisen nukkavierulta ja apaattiselta. Asunto, jossa juuri oli kihelmöinyt nauru ja pulpahdellut musiikki, tuoksunut parfyymit ja heilahdellut silkkihameet, oli hiljainen. Jääkaappi hurnutti keittiön nurkassa ja hiljeni naksahtaen. Pitkä puhelu ystävältä sai mielen virkistymään. Keskustelu puutarhasta ja lähenevästä kesästä, siitä kuinka sormet voi taas pian työntää viileään ja kosteaan multaan, sai olon kevenemään. Muistelimme viimekesän suurimmat pionit ja rehevimmät muratit. Kävelimme mielikuvissa ympäri pihamaata katsellen köynnösruusuja ja iiriksiä. Suljin puhelimen hymy huulilla, enkä voinut olla ajamatta puutarhamyymälään.
Sinkkivati on pihattoman ja parvekkeettoman kaupunkihiiren pelastus!
Nostin istutukseni ikkunalle ja kaadoin juurelle raikasta vettä, johon lisäsin 3 rkl rakkautta ja mukavuutta. Asunnon valtasi hiljainen hyrinä ja vipatus... Radio soitti jazzia. Istutusmullan rippeet pöydältä imuroi arjesta juhlan löytänyt Nti. Kevät.
1 kommentti:
Aivan ihana istutus kukkia, joista pidän.
Nyt tuli pakko, pakko istuttaa lisää pinkkiä ja vihreää.
Kiitos blogivierailustasi.
Tervetuloa uudelleen.
Lähetä kommentti