elokuun viimeinen päivä

Tervetuloa ihana puuhapitoinen syksy!

tarinakoru

Tällainen koru syntyi tarinasta Pikkunaakan kyyneleet. Olen käyttänyt korussani hopeaa, makeanvedenhelmiä, lasihelmiä, nahkaa, sulkia, jääkaappimagneetin, rautalankaa ja vanhan korun osia.

Kaunis-teksti on jääkaappimagneetti, jonka istutin hopeasta rakentamaani sarjaan.

Linnun sahasin ja muotoilin viilaamalla paksusta hopealevystä.

Lopuksi kiinnitin linnun levyyn tapittamalla.

Pesä on tehty rautalangasta.

Koru on koottu nahkanauhaan.

Pala kakkua

Suklaakakkukorvikset. Mums!

Hei kaikki vanhanliiton kultaseppäjäärät, vaviskaa!

Tyttö tekee koruja muovailumassasta ja käyttää kuumaliimaa. ;)

Onnen kyyneleet.

Pikkunaakan huolet ovat jääneet taa ja siemenen kokoinen sydän pamppailee malttamattomana rinnassa. Lohtu, onni ja onnellisuus alkavat saada muodon. Pikkunaakka pyräyttelee amuletissa, jäätyneet kyyneleet kiinnitetään mukaan kuin muistoksi ja kaunis, kauneus on läsnä. Kyyneleitä Pikkunaakka vuodattaa edelleen, mutta ne ovat onnenkyyneleitä. Niissä on se ero, että ne ovat niin lämpimiä, etteivät ne jäädy kovallakaan pakkasella...

"Sen pieni sydän, joka oli muuten siemenen kokoinen, oli onnea täynnä ja tuntui kevyeltä ja lämpimältä. Naakkaa ei enää palellut eikä se tuntenut oloaan heikoksi ja hauraaksi vaikka pieni olikin. Se oli täynnä iloa ja tarmoa eikä malttanut pysyä aloillaan.

Aurooraa nauratti Pikkunaakan hassu pyräyttely ja sirkutus. Molempia, Aurooraa ja naakkaa nauratti."

Mikä on kaunista?

Tänään koru- ja esinemuotoilun kurssi alkoi tehtävällä kirjoittaa tarina kauneuden kokemuksesta. Millaiset kauniit asiat saavat minut pysähtymään? Millaiset asiat ovat kauniita? Mieleeni tuli tammikuussa kirjoittamani tarina yksinäisestä ja lohduttomasta Pikku Naakasta:

Olipa kerran pikkuinen naakka. Se oli tosi pieni ja se istui puun oksalla. Puu kasvoi lammen rannassa ja sen oksat kurkottelivat lammen yllä. Oli talvi ja pakkanen oli yön aikana jäädyttänyt lammen pintaan kirkkaan jään. Se pikkuinen naakka istui puussa ja itki. Se itki tosi paljon ja suuri kyyneleitä, etenkin jos vertaa siihen, että naakka oli itse tosi pieni. Sille oli sattunut aika paljon kaikkea kurjaa. Niitä juttuja ei oikeastaan voi tähän kirjoittakaan, ettei menisi liian surkeaksi. Sillä oli nälkä ja oli sillä kylmäkin koska oli kova pakkanen ja kaikkea semmoista kurjaa. Pakkanen jäädytti naakan kyyneleet kirkkaiksi helmiksi. Jään pintaan pudotessaan kyynelhelmet pitivät aikamoisen kilkatuksen ja helinän. Sitä naakka jäi hämmästyneenä kuuntelemaan. Se hämmästyi kilinää niin, että unohti itkeä.Lammella oli samaan aikaan luistelemassa pikkuinen tyttö. Tytöllä oli yllään ruudullinen hame ja punainen takki, jossa oli suuret napit ja kaksi taskua. Päässään tytöllä oli valkoinen myssy. Tyttökin hämmästyi jään pintaan putoilevia kirkkaita helmiä. Tyttö, Auroora oli hänen nimensä, huomasi että helmet ovatkin puussa istuvan pikkuisen naakan kyyneleitä. Auroora vetäisi langan punaisen takkinsa napista ja laittoi irronneen napin taskuunsa talteen. Lankaan hän pujotti yksi toisensa jälkeen jäälle kilkanneet kyyneleet ja lopuksi hän solmi narun päät yhteen. Helmistä tuli kaunis koru. Korun hän antoi pikkuiselle naakalle, koska Auroora ajatteli, että siitä naakka tulisi iloiseksi. Ja niin naakka tulikin, tosi iloiseksi. Eikä sitä itkettänyt enää yhtään vaan se lentää pyräytteli lammen jään yllä hassuja kiekuroita. Molempia, naakkaa ja Aurooraa nauratti.

Tehtävänä oli poimia tarinasta asioita jotka kokee kauniina. Minun kauniita asioitani ovat mm:

pieni, hento, viaton ja hauras Pikku Naakka

kyynelhelmien kilkatus ja helinä

Pikku Naakan onnellinen sirkutus ja pyrähtelevä lentely

Pikku Naakan löytämä lohtu ja onni

Aurooran välittäminen ja turvallisuus

puhdas ja kirkas jää

Tehtävänämme on tämän kauneudenkokemuksen pohjalta työstää tunne- ja kokemusmaisemaa muotokieleksi, ensin piirtäen ja sitten kolmiulotteisten mallinteiden avulla. Millainen on koru, joka välittää samaa mielikuvaa kuin tarina? Saapa nähdä..

Sormuksia

Tässä kaksi sormuksista, joita olen tällä viikolla rakentanut.

Neliön muotoinen kivi on savukvartsi ja pöyreä kivi on kvartsi niinikään,

mutta kirkas sellainen.

Etsystä löytyy ihania ideoita sormusten tekoon

Bling Bling!

Pikainen moikka kaikille! Olen tämän viikon uurastanut Muotoiluinstituutin koru- ja esinemuotoilun tiloissa rakentaen kolmea sormusta hopeasta. Tällä hetkellä tilanne on se, että peukaloissa ja etusormissa on metalliviilasta vioittuneet kynnet, sormet ovat mustat metallipölystä ja laikka hiersi nahat kyseisten sormien päistä... Mutta mieli on innostunut ja odottava. Huomenna olisi tarkoitus saada uurastus päätökseen ja sormukset valmiiksi.

Sitä odotellessa voipi makustella näitä Tillanderin sormuksia, jotka aiheuttavat ylimääräisiä löyntejä sydämessä.

Kiven istutus

...on kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa.

Tässä valmistuu sormus kirkkaasta kvartsista ja

toivon, että saan esitellä uuden sormuksen mahdollisimman pian.

Tänään tunnelmoitiin Välimeren väreissä...

Miten emaloituja riipuksia tehdään?

Ensimmäiseksi kuparilevystä leikataan leikurilla halutun kokoisia paloja.

Kulmat pyöristetään viilaamalla.

Riipukseen tehdään reikä porakoneella.

Kuparilevy kiillotetaan ja kastetaan Sinoliin.

Levyn pintaan sivellään ohuelti laventeliöljyä.

Levylle ripotellaan mahdollisimman tasainen

noin millinen kerros emalointivärijauhetta.

Värijauhe poltetaan levyyn kiinni uunissa.

+815 astetta ja pari minuuttia.

Taas dippaus Sinoliin ja sitten levylle ripotellaan toinen kerros värijauhetta.

Tässä valitsin turkoosin.

Ohuella tikulla työnnellään värijauheeseen halutut kuviot.

Ja toinen poltto.

Valmiiseen koruun laitoin valkoisen nahkanauhan.

Emalikoru

Kuparilevylle emaloimani riipus sai kaverikseen Akaattinauhan.

200 blogitekstiä!

Tämä on kahdessadas blogitekstini, ajatella.
Mistä näitä juttuja oikeen tulee?
No, varmasti siitä että puuhaan aika paljon, kaikenlaista.
Ja erityisesti siitä, että olen oppinut tykkäämään elämästä.
En väitä, että se olisi aina mukavaa ja ihanaa, mutta pääsääntöisesti kyllä.
Asiat ovat, olen huomannut, aika pitkälti juuri niin hyvin tai niin huonosti kuin itse ajattelee niiden olevan. Jos kelluttelee nojatuolilla mainos-tv:n suoltamassa lämpimässä lietevirrassa, ei elämänsä tunkkaisuudesta oikeastaan voi syyttää edes mainos-tv:tä.
Elämä on täynnä pieniä, ihania, hyrisyttäviä, kutkuttavia, kihelmöiviä juttuja. Jos niitä ei haista, maista, tunnustele, katsele, ihmettele tai valokuvaa ;) ne menettävät merkityksensä. Ovat mutta eivät ole. Itselle käy samoin, on mutta ei ole, elä.

Sain ystävältäni lahjaksi Johanna Kurkelan levyn, jolla on tällainen laulu:

Minä rakastan hautausmaita
mullantuoksuista hämärää
sädepäiviä joutilaita
heinäsirkkojen sirinää
minä tahdon syntyä sylissäs
ja kuolla kuiskien sulle
pieniä sanoja sydämen
runoja rakastetulle

Minä rakastan tätä elämää
elämää kaikkineen
pimeitä polkuja,
aurinkoteitä
raakoja omppuja,
rinkeleitä
iloa, surua, ikävää
minä rakastan elämää

Minä rakastan käkkyräpuita
kesän lämmintä huminaa
pikkuvauvojen naurusuita
talven laulua valkeaa
tahdon antaa itseni sinulle
ja olla täydemmin tässä
tanssia nauraen kanssasi
kasteessa kimmeltävässä

Hääkortti

Jaahas, mitä me tänään askarrellaan?

Tänään askarrellaan hääkortti.

Valmista tuli! Nättiä nättiä.

Koruja emaloimalla

Tässä muutamia emaloiden tekemiäni korukokeiluja.

Pyykkipäivä

Pyykkikoneeni meni rikki. Jouduin ostamaan uuden pyykkikoneen,

mikä tarkoittaa, että Barcelonan matkaa on siirrettävä... ;)

Ulkona on vielä ihanan kesäistä ja pyykki kuivuu narulla nopeasti.

1.8.2009 ihanainen Emmi ja komea Jonne saivat toisensa.

Koska olet viimeksi katsellut pilviä?

Mehun keittoa

Äidinkin kanssa on mukava puuhata kesäjuttuja.

Tänään aamulla kävelin pedistä yöpaidassa suoraan pihalle

puskiin syömään marjoja. Silloin nurmikossa oli vielä kastetta.

Ennen kauppareissua kerättiin yhdessä mehumaijallinen mustia viinimarjoja.

Sain mehuja mukaan kaupunkiin. Kiitos äidille!